Tällaisia tuntoja pyöri ajatuksissani, kun valvoin yöntunteina kipujeni kanssa, ja pohdin Vapahtajani kärsimyksiä minunkin syntieni tähden, minun verivelkani tähden, niin paljon rikoin Jumalaa vastaan, kaikin mahdollisin tavoin. Ja nämä synnit, syntivelkani, Hän on maksanut puolestani omalla valtavalla kärsimyskuolemallaan ottamalla syntini päälleen ja kantanut ne ristin puulle.
Oi Mestarini,
Sä kärsit puolestain mun.
On haavasi nuo,
vuokse mun syntein, niin raskaiden.
Nuo naulat, mi kerran lävisti Sun,
vuoks’ synteini ne lyöty on.
Kärsit lyönnit, iskut raipan, vaieten,
pilkan ja häpeän, kaiken tuskan,
päälles’ otit kantaakses’,
kruunu piikkinen päähäs viel’ painettiin.
Oi Mestarini,
On verihaavas tähtein mun,
maksoit hinnan, syntivelkani mun,
Sä ristillä Golgatan,
siell’ vuodatit Sä veres’,
Liiton Uuden, tuon Ikuisen.
Uhri puhtahin,
Karitsa viaton Jumalan,
uhriks’ annoit itses eestä kansas,
kannoit synnit puulle ristin,
kannoit sairaudet nuo,
kannoit kaiken eestä meidän,
kansan Jumalan.
[kirjoitettu 16.11.2022 aamuyön tunteina]