Elämänleipämurusia

Avainsana: katumus

  • Jumalan hyvyys vetää parannukseen

    ”Olkaa niin kuin kuuliaiset lapset älkääkä mukautuko niiden himojen mukaan, joissa te ennen, tietämättömyytenne aikana, elitte.” 1Piet 1:14

    Uskoon tultuani sisimpääni annettiin tietoisuus, että nyt kaikki muuttui, entiseen ei ole paluuta enää, se on jätettävä taakse – kokonaan! Menneisyyden asiat ja teot on jätettävä taakseen ja tehtävä parannus niistä. Ei enää baarikierroksia, biletystä, viinin lipittämistä jne. On kirjoitettu, että ”Joka on varastanut, älköön enää varastako” jne. Palautin esimerkiksi työpaikalle kyniä ja muovitaskuja, joita oli ”tarttunut” milloin minkäkin syyn takia mukaani, kun omatunto sisimmässä alkoi soimaamaan ja tuli syyllinen olo niistäkin, kuten oikein olikin.

    (lisää…)

  • Äidin opettavaiset sanat – Jumala näkee kaiken

    ”Voisiko joku piiloutua sellaiseen paikkaan, etten Minä häntä näkisi?”

    ”Minä näen tarkoin, miten he elävät; eivät he pysy Minulta piilossa, eivätkä heidän rikoksensa jää Minulta huomaamatta”. Kts. Jer 16:17, Jer 23:23–24

    Olen monissa kirjoituksissani sivunnut sitä, miten äitini tapasi minulle jo hyvin pienestä pitäen sanoa: ”teet sinä sitten mitä tahansa, mitä äiti ei näe, niin Jumala kyllä näkee ja kuulee kaiken”.

    (lisää…)

  • Synteini tähden on haavasi nuo

    Tällaisia tuntoja pyöri ajatuksissani, kun valvoin yöntunteina kipujeni kanssa, ja pohdin Vapahtajani kärsimyksiä minunkin syntieni tähden, minun verivelkani tähden, niin paljon rikoin Jumalaa vastaan, kaikin mahdollisin tavoin. Ja nämä synnit, syntivelkani, Hän on maksanut puolestani omalla valtavalla kärsimyskuolemallaan ottamalla syntini päälleen ja kantanut ne ristin puulle.

    On haavasi nuo, vuokse mun syntein, niin raskaiden

    Oi Mestarini, Sä kärsit puolestain mun.
    On haavasi nuo, vuokse mun syntein, niin raskaiden.
    Nuo naulat, mi kerran lävisti Sun, vuoks’ synteini ne lyöty on.
    Kärsit lyönnit, iskut raipan, vaieten, pilkan ja häpeän, kaiken tuskan,
    päälles’ otit kantaakses’, kruunu piikkinen päähäs viel’ painettiin.

    Oi Mestarini, On verihaavas tähtein mun,
    maksoit hinnan, syntivelkani mun, Sä ristillä Golgatan,
    siell’ vuodatit Sä veres’, Liiton Uuden, tuon Ikuisen.

    Uhri puhtahin, Karitsa viaton Jumalan,
    uhriks’ annoit itses eestä kansas,
    kannoit synnit puulle ristin, kannoit sairaudet nuo,
    kannoit kaiken eestä meidän, kansan Jumalan.

    (kirjoitettu 16.11.2022 aamuyöllä)
    (lisää…)