”Voisiko joku piiloutua sellaiseen paikkaan, etten Minä häntä näkisi?”

”Minä näen tarkoin, miten he elävät; eivät he pysy Minulta piilossa, eivätkä heidän rikoksensa jää Minulta huomaamatta”. _{Kts. Jer 16:17, Jer 23:23–24}

Olen monissa kirjoituksissani sivunnut sitä, miten äitini tapasi minulle jo hyvin pienestä pitäen sanoa: ”teet sinä sitten mitä tahansa, mitä äiti ei näe, niin Jumala kyllä näkee ja kuulee kaiken”.

Laulun sanoin (Oi ihmeinen Golgatan virta) ”“Ei salassa puhdistu synnit, vaan täytyy ne tunnustaa. Ja valohon kaikki tuoden, uus elämä aloittaa. Jos syntielämän tahdot sä hyljätä kokonaan. Niin Herra voiman sull’ antaa, myös tietänsä vaeltaa.”

Pyhän, Elävän Jumalan tutkivan katseen alta ei siis voi kukaan piiloutua, sillä meidän elämän vaelluksemme – tekomme, ajatuksemme, sanamme – ei ole Jumalan silmiltä kätkössä, vaan kaikki on avointa ja paljastettua Hänen edessään. Emme pääse piiloon Häneltä.

”Mikään luotu ei ole Jumalalle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua Hänen silmiensä edessä, jolle meidän on tehtävä tili.”

Hepr 4:13

HERRA, Kaikkivaltias ja kaikkialla läsnä oleva Jumala, katsoo taivaasta ja näkee kaikki ihmiset. Valtaistuimeltaan Hän valvoo kaikkia maan asukkaita, Hän, joka on luonut heidän kaikkien sydämensä.

Hänen katseensa tutkii ihmiset, Hän pitää silmällä hyviä ja pahoja ja Hän vaatii tuomiolle kaikista salatuistakin teoista, niin hyvistä kuin pahoista. Ei ole mitään peitettyä, mikä ei tule paljastetuksi, eikä mitään salattua, mikä ei tule tunnetuksi, sillä Hän on vanhurskas Jumala, joka tutkii sydämet ja sisimmät, antaen kullekin hänen vaelluksensa ja tekojensa mukaan. (Ps 11:4, Ps 33:13–15, Snl 15:3, Saarn 12:14, Ps 7:10)

Äidin sanat eivät koskaan pyyhkiytyneet muististani pois

Tämä äidin lause ei koskaan ole muististani pyyhkiytynyt pois.  Se nostettiin ajatuksiini sen verran usein matkani varrella, että se on syöpynyt sisimpääni! Lopulta Jumalan armollisesta ja kärsivällisestä vaikutuksesta äidin opetus vaikutti minussa sen, että minussa heräsi valtava synnintunto ja hätä sieluni tilasta. Täytyy sanoa, että ”kiitos äidille tästä varoituksesta, joka tuli hänen kauttaan Jumalalta!” Sisimmässäni poltteli häpeä ja pelko, ”omatunto kolkutteli”, kun elin syntielämää ja olin tuolloin matkalla ikuiseen helvetin tuleen ilman pelastusta, Vapahtajaani.

Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija; eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili.  _{Heb 4:12–13}

”Jos Jumala oikeasti onkin nähnyt kaiken…??”

Pohdin: ”Mitähän minulle tapahtuu, jos ja kun oikeasti Jumala on nähnyt kaiken, niin kuin äiti sanoi, kaiken sen mitä olen tehnyt, sanonut, ajatellut?”

Tämä tuska, häpeä ja pelko tekojeni seuraamuksista alkoi velloa sisälläni aina vaan enemmän ja enemmän, vaikka en Raamattua edes ollut avannut… Jumalan Pyhyyden Henki ravisteli minua, sillä tämä Totuuden Henki on tullut näyttämään maailmalle todeksi synnin, vanhurskauden ja tuomion. Mutta laskeskelin vielä kustannuksia ratkaisulleni; ”mitähän muut sanovat, en voi enää elää niin kuin nyt, kaikki tulee sitten muuttumaan…. ei vielä, jos sitten, kun…. ”

Synnintunto ja pelko ”paisui kuin pullataikina”

Synnintuntoni ja pelko tekojeni seuraamuksista paisui ”kuin pullataikina”. Tämä oli Jumalan tahto, että tulen tälle paikalle! Ja viimein olin Jumalan valmistamana, täysin valmis pelkoineni ja synnintuntoineni poimittavaksi, pelastettavaksi, Jumalan valtakuntaan.  Tunsin oikeasti sen sisimmässäni aina vain paremmin, mistä äiti oli lapsena varoittanut. Mikään ei ole elämästäni ollut salassa Jumalalta!

Itsesääli ja -inho salassa tehdyistä teoistani

Sisimmässäni tuskailin, että ”en kelpaa Hänelle, olen niin likainen, ”en kelpaa kenellekään, en edes Jumalalle”. Samalla paholainenkin yritti kaikin tavoin vielä heittää lisää sytykettä itseinhooni antamalla itsetuhoiset ajatukset, jotka alkoivat vetää puoleensa minua enemmän ja enemmän. Voimani olivat nimittäin loppumaisillaan kaiken pahuuden keskellä.

Samalla kuitenkin halusin samaa kuin äidillä, sitä turvaa Herrassa Jeesuksessa. Minulla oli hyvin ristiriitaiset tunteet ja ajatukset tuolloin mitä lähemmäksi ratkaisuni hetki tuli.

Ansaitsematon Rakkaus tuli minun osakseni kaikesta huolimatta

Sitten ilmestyi Valo! Kaikkivaltias, Elävä Jumala on kaiken, aivan kaiken, yläpuolella! Hänhän on Kaikkivaltias! Jeshua on tullut tekemään tyhjäksi paholaisen teot! Hän on tullut etsimään kadonneita, syntisiä pelastamaan ja minä, syntinen avionrikkojanainen, sain armon tulla löydetyksi – yksi kadonnut lammas löytyi. Ja taivaissa oli ilojuhlat yhdestä löytyneestä lampaasta, joka oli kadonnut! Ajatella, miten ihana kuvaus tämäkin on, mikä löytyy Raamatusta, lue kertomus Lk 15:4-7

Kutsu kävi sydämelläni, murruin, ja koin sen Taivaallisen, yliluonnollisen Rakkauden, jonka sain Jumalan ansaitsemattomasta armosta osakseni. ”Ansaitsematon Rakkaus Minunkin Osakseni!” Kaikista salatuista synneistäni huolimatta sain armon ja mahdollisuuden tunnustaa kaikki syntini ja tehdä parannuksen, kääntymyksen Jumalan puoleen sieltä pimeyden, saatanan vallasta.

Sain tulla Valoon, iankaikkiseen elämään, joka on Herrassa Jeshuassa, Messiaassa. HalleluJAH! Hän oli nähnyt ja kuullut, kaiken mitä tein, sanoin, ajattelin, niin silti Hän antoi Poikansa minun syntieni edestä jo ennen kuin minusta oli tietoakaan ja Hän armossaan ja hyvyydessään veti minua puoleensa monesti ja monin eri tavoin, kunnes minä taivuin ja nöyrryin Hänen väkevän kätensä alla.

Messias, Herra Jeshua, Jeesus, ei tullut luokseni ruoska kädessä rangaistakseen minua menneistä – kaikista julkisista ja myös niistä salatuista teoistani.

”Kadonneet minä tahdon etsiä, eksyneet tuoda takaisin, haavoittuneet sitoa, heikkoja vahvistaa”

”Sillä näin sanoo Herra, HERRA: Katso, minä itse etsin lampaani ja pidän niistä huolen. Niinkuin paimen pitää huolen laumastaan, kun hän on lampaittensa keskellä ja ne ovat hajallaan, niin minä pidän huolen lampaistani, ja minä pelastan ne joka paikasta, minne ne ovat hajaantuneet pilvisenä ja pimeänä päivänä. […] Kadonneet minä tahdon etsiä, eksyneet tuoda takaisin, haavoittuneet sitoa, heikkoja vahvistaa; mutta lihavat ja väkevät minä hävitän. Minä kaitsen niitä niin, kuin oikein on. _{Hes 34:11–12, 16}

Mikään ei ole Jumalalta salassa – EI MIKÄÄN! Hän tuntee ja tietää myös ajatuksemme! ”Minä tunnen heidän tekonsa ja ajatuksensa.” _{[Jes 66:18a]}

Ole siunattu Messiaan, Jeshuan Nimessä, Amen!

Lisää todistuksiani löytyy elämänvaiheitani-sivulta