Tällaisia tuntoja pyöri ajatuksissani, kun valvoin yöntunteina kipujeni kanssa, ja pohdin Vapahtajani kärsimyksiä minunkin syntieni tähden, minun verivelkani tähden, niin paljon rikoin Jumalaa vastaan, kaikin mahdollisin tavoin. Ja nämä synnit, syntivelkani, Hän on maksanut puolestani omalla valtavalla kärsimyskuolemallaan ottamalla syntini päälleen ja kantanut ne ristin puulle.

On haavasi nuo, vuokse mun syntein, niin raskaiden

Oi Mestarini, Sä kärsit puolestain mun.
On haavasi nuo, vuokse mun syntein, niin raskaiden.
Nuo naulat, mi kerran lävisti Sun, vuoks’ synteini ne lyöty on.
Kärsit lyönnit, iskut raipan, vaieten, pilkan ja häpeän, kaiken tuskan,
päälles’ otit kantaakses’, kruunu piikkinen päähäs viel’ painettiin.

Oi Mestarini, On verihaavas tähtein mun,
maksoit hinnan, syntivelkani mun, Sä ristillä Golgatan,
siell’ vuodatit Sä veres’, Liiton Uuden, tuon Ikuisen.

Uhri puhtahin, Karitsa viaton Jumalan,
uhriks’ annoit itses eestä kansas,
kannoit synnit puulle ristin, kannoit sairaudet nuo,
kannoit kaiken eestä meidän, kansan Jumalan.

(kirjoitettu 16.11.2022 aamuyöllä)

Jumalan Karitsa, joka kantaa pois maailman synnin

Kaiken Hän kantoi! ”Katso, Jumalan Karitsa, joka kantaa pois maailman synnin!” Hän myös tuntee minun kipuni ja tuskani tälläkin hetkellä. Minulla ei ole mitään hätää, sillä Häneen minä asetan luottamukseni ja turvani, yöntunteinakin valvoessa tai nukkuessa. Hän on kanssani, kipujenkin keskellä, Hän on kaikessa mukana, sillä en enää elä minä, vaan Messias elää minussa. Kaikella on aikansa ja tarkoituksensa täällä… saan ainakin kirjoittaa ja jakaa tuntojani ja ajatuksiani sinullekin. Jos minulla ei näitä kipuja olisi, tiedä missä olisinkaan, sillä nämä pitävät minut ”pienellä paikalla ja heikkona”, saan turvata yksin armoon, Herrassani Jeshuassa, Jeesuksessa!

Kaiken on rakas, kallis Vapahtajani ja Herrani Jeshua, Jeesus, kärsinyt myös sinun tähtesi. Hän tuntee myös sinun kipusi, murheesi, tuskasi, huolesi, joka tätä satut nyt lukemaan…. Hän on verensä vuodattanut sinunkin tähtesi! Ja vain sen kautta voi päästä yhteyteen Taivaallisen Isän kanssa. Hän näkee ja kuulee kaiken, mikään ei ole Häneltä salassa.

Pohdin tuona yön hetkenä valvoessani useita tunteja, mitä olen Lunastajani kärsimyksistä lukenut Raamatun lehdiltä ja kaiken Hän teki Isänsä tahdon täyttäen ollen kuuliainen aina ristinkuolemaan saakka. Hän ei, ”vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen” _{[Fil 2].}

Häntä piinattiin, eikä Hän suutaan avannut

Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutaan avannut. Miten Hän olikaan kärsimyshetkellään niin runneltu, ettei ollut enää ihmishahmon kaltainen.

Häntä ruoskittiin, revittiin rikki Hänen kehonsa niillä hirvittävillä ruoskan iskuilla, painettiin päähän piikkikruunu, Hänet lävistettiin nauloilla, kun naulattiin kädet ja jalat ristin puulle, lävistettiin vielä keihäällä kyljestä Hänen ristinpuulla riippuessaan. ”Selkäni minä annoin lyötäväksi, poskieni parran revittäväksi, en peittänyt kasvojani pilkalta ja syljeltä.” _{[Jes 50:6]}

Ja kaikkeen siihen kärsimykseen Hän alistui vapaaehtoisesti, sillä Hän oli tullut tekemään Lähettäjänsä, Taivaallisen Isän tahdon: ”Sentähden Isä minua rakastaa, koska minä annan henkeni, että minä sen jälleen ottaisin. Ei kukaan sitä minulta ota, vaan minä annan sen itsestäni. Minulla on valta antaa se, ja minulla on valta ottaa se jälleen; sen käskyn minä olen saanut Isältäni.” _{[Jh 10:17–18]}; ”Enhän minä ole tullut taivaasta tekemään omaa tahtoani, vaan täyttämään lähettäjäni tahdon. Ja Lähettäjäni tahto on, etten kadota ainoaakaan niistä, jotka Hän on antanut minulle, vaan herätän heidät viimeisenä päivänä.” _{[Jh 6:38–39 JKR]}

HERRA (JHVH) heitti Hänen päälleen kaikkien meidän syntivelkamme

Hän otti päälleen meidän syntivelkamme; ”Herra heitti hänen päälleen kaikkien meidän syntivelkamme”, ”Hänet, joka ei tiennyt synnistä, Jumala teki synniksi meidän sijastamme, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.” Hän otti taakkamme, häpeämme, sairautemme, Hän koki hylkäämisen tuskan, Häntä pilkattiin, syljettiin, häväistiin julmasti… ”Hän oli ihmisten halveksima ja hylkimä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki peittivät kasvonsa. Hän oli niin halveksittu, ettemme häntä minäkään pitäneet” Hän oli kiusattu ja koeteltu, ja Hän voi kiusattuja auttaa. Hän tunsi sairaudet omassa ruumiissaan. Vapahtajamme anoi Isältään, tuskanhikeään vuodattaen, ennen kärsimyskuolemaansa, että ”Isä, jos sinä tahdot, niin ota pois minulta tämä malja; älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun”. Niin hänelle ilmestyi taivaasta enkeli, joka vahvisti häntä. Ja kun hän oli suuressa tuskassa, rukoili hän yhä hartaammin. Ja hänen hikensä oli niinkuin veripisarat, jotka putosivat maahan.” _{[Lk 22:42–44]}

Ei saata tällainen pieni ihminen lainkaan käsittää, mikä oli Lunastajani valtava kärsimyksen määrä – ja kaikki synteini tähden – ihmiskunnan syntien tähden – että hän, joka laittaa toivonsa Herran Jeshuan, Jeesuksen, sovitustyöhön Golgatalla ja uskoo Häneen, on saava syntinsä anteeksi Jumalan edessä. Sillä Jumala itse tuli ja sovitti itsensä kanssa meidät Pojassaan, Messiaassa Jeshuassa, Jeesuksessa – minut ja sinut – että me tulisimme puhdistetuiksi ja olisimme puhtaat, vanhurskaat, Jumalan edessä Hänen Poikansa sovitusveren kautta.

Monet kauhistuivat Häntä, sillä niin runneltu, ei enää ihmisen kaltainen, oli Hänen muotonsa

Minun palvelijani menestyy, hän on nouseva, kohoava ja oleva sangen korkea. Monet kauhistuivat häntä, sillä niin runneltu, ei enää ihmisen kaltainen, oli hänen muotonsa. Hänen hahmonsa ei ollut ihmislasten hahmo. Hän on vihmova* monia kansoja. Hänen tähtensä kuninkaat sulkevat suunsa. Mitä heille ei ole koskaan kerrottu, sen he saavat nähdä, mitä he eivät ole kuulleet, sen he saavat havaita.

_{{*KR: saattava ihmetyksiin. Sana JaZZeeH (perusmuoto NaaZaaH) esiintyy lukuisia kertoja 2-3Moos:ssa aina käännettynä vihmomiseksi, pirskottamiseksi, erit. veren. UT puhuu Jeesuksen veren vihmomisesta (evankeliumin sanalla) omantunnon puhdistukseksi (1Piet.1:2. Hebr.9:14. 10:22). Se ei koskaan merkitse ”ihmetyksiin saattamista”.} Jes 52:13–16 JKR Uuras Saarnivaaran käännös}

Meidän sairautemme Hän kantoi, meidän kipumme Hän sälytti päälleen

”Hän kasvoi Herran edessä kuin vesa, kuin juuri kuivasta maasta. Ei hänellä ollut muotoa eikä kauneutta. Me näimme hänet, mutta hänellä ei ollut hahmoa, mihin olisimme mielistyneet. Hän oli ihmisten halveksima ja hylkimä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki peittivät kasvonsa. Hän oli niin halveksittu, ettemme häntä minäkään pitäneet.

Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päälleen. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahojen tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällään, että meillä olisi rauha, ja hänen haavojensa kautta meidät on parannettu.

Me vaelsimme kaikki eksyksissä kuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päälleen kaikkien meidän syntivelkamme. Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutaan avannut. Kuten karitsa, joka viedään teuraaksi, niin kuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, hän ei suutaan avannut. Ahdistettuna ja tuomittuna hänet otettiin pois, mutta kuka ajattelee hänen jälkeläistensä sukukuntaa? Hänet temmattiin pois elävien maasta. Minun kansani rikkomusten tähden rangaistus kohtasi häntä. Hänelle annettiin hauta jumalattomien joukossa, mutta rikkaan luo hän tuli kuoltuaan.

Hän ei ollut tehnyt vääryyttä eikä petosta ollut hänen suussaan. Mutta Herra näki hyväksi, että häntä runneltiin kärsimyksellä. Kun sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi, hän näkee jälkeläisiä ja elää kauan, ja Herran tahto toteutuu hänen kauttaan. _{[Jes 53:2–10 JKR]}

Jeshua kantoi meidän syntimme ristinpuuhun

”joka häntä herjattaessa ei herjannut takaisin, joka kärsiessään ei uhannut, vaan jätti asiansa sen haltuun, joka oikein tuomitsee, joka ”itse kantoi meidän syntimme” ruumiissansa ristinpuuhun, että me, synneistä pois kuolleina, eläisimme vanhurskaudelle; ja hänen ”haavainsa kautta te olette paratut”. _{[1Piet 2:23–23]}

Jeshua oli synnitön

”Ja te tiedätte hänen ilmestyneen ottamaan pois synnit; ja hänessä ei ole syntiä.” _{[1Jh 3:5]}
” joka ”ei syntiä tehnyt ja jonka suussa ei petosta ollut” _{[1Piet 2:22]}
”Hän ei ollut tehnyt vääryyttä eikä petosta ollut hänen suussaan.” _{[Jes 53:9]}
”Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.” _{[2Kor 5:21]}

Ristillä kaikki on täytetty!

Sen jälkeen, kun Jeesus tiesi, että kaikki jo oli täytetty, sanoi hän, että kirjoitus kävisi toteen: ”Minun on jano”. Siinä oli astia, hapanviiniä täynnä; niin he täyttivät sillä hapanviinillä sienen ja panivat sen isoppikorren päähän ja ojensivat sen hänen suunsa eteen. Kun nyt Jeesus oli ottanut hapanviinin, sanoi hän: ”Se on täytetty”, ja kallisti päänsä ja antoi henkensä.  _{[Jh 19:28–30]}