Autuaat ne, joiden tie on nuhteeton, jotka JHVH:n (Herran) laissa vaeltavat!
Autuaat ne, jotka ottavat vaarin Hänen todistuksistaan, jotka etsivät Häntä kaikesta sydämestänsä. (Ps 119:1—2)
Sanan ääreltä muutama ajankohtainen murunen tähän päivään ja pohdintaani aiheesta, joka on jo pidempään itseäni mietityttänyt meidän uskovien joka päiväisessä vaelluksessa – ”vietämmekö aikaamme siellä, missä pilkkaajat istuvat ja vaellamme jumalattomain neuvossa?”
”Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Jumalan kuvaksi Hän loi hänet, mieheksi ja naiseksi Hän loi heidät”
”Niin Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Jumalan kuvaksi Hän loi hänet, mieheksi ja naiseksi Hän loi heidät. ” ”Mutta maasta nousi sumua, joka kasteli koko maan pinnan. Sitten HERRA Jumala muovasi ihmisen maan tomusta ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen. Näin ihmisestä tuli elävä sielu.” (1Ms 1:26–29, 1Ms 2:6-7; 1Ms 2:21–24)
Itsetuntoni kanssa kamppaillessa erään kerran pysähdyin miettimään, miten helposti olenkaan elämäni aikana tehnyt itsessäni mitättömäksi ja ala-arvoiseksi Elävän Jumalan, Luojani, valtavan luomistyön, sen miksi Hän on minut luonut – Hän on luonut ihmisen omaksi kuvakseen.
Minut Hän on luonut naiseksi, ja Hän tunsi minut jo ennen aikojen alkua, ja päiväni Hän kirjoitti kirjaansa ennen kuin ainoakaan niistä oli vielä tullut. Hän on taidolla minut kutonut kokoon äitini kohdussa, mikään ei ollut Hänelle salassa. Hän suunnitteli jokaisen solun minussa; ihonvärini, hiukset, silmät, nenän, suun, ruumiinrakenteen, luut – niin, aivan kaiken minun perimääni myöden, minkälaista dna:ta minä kannan itsessäni.
Olen miettinyt täällä hiljaa mielessäni katkeruuden merkitystä meidän jokaisen ihmisen elämässä, myös omassa elämässäni ja valinnoissani, ja mitä se tarkoittaa ja mitä kaikkea se saakaan aikaan meissä ihmisissä, kuinka se jopa sairastuttaa meitä – anteeksiantamattomuus ja katkeruus yhdessä – nämä saavat paljon vahinkoa aikaiseksi. Silloin kun tuntuu, että sydän on murskattu tuhansiksi palasiksi kaikkine unelmineen niin on vaan oikeudenmukaista tuntea katkeruutta, ja päättää, että tätä en ainakaan anna anteeksi koskaan, MUTTA Sana sanookin, että hylätkää kaikki katkeruus ja viha….
Hylätkää kaikki katkeruus, kiukku, viha, riitely ja herjaaminen, kaikkinainen pahuus.
Sanan äärellä on aina niin lohdullista olla, sillä aina sieltä saa rohkaisun ja lohdutuksen Sanomaa ammentaa, kuten tänäänkin tähän Shabatin päivään, 28.6.2025. Jaan sinullekin muutaman ajatuksen…
Kuten on kirjoitettu, Jeshua (Jeesus) ei särjettyä ruokoa muserra, vaan JHVH (Herra) on lähettänyt Jeshuan julistamaan ilosanomaa köyhille, sitomaan särjettyjä sydämiä, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kahleiden kirpoamista… [kts. Jes 61:1—3]
Särjettyä ruokoa Hän ei muserra, ja heikosti palavaa kynttilänsydäntä Hän ei sammuta. Hän toteuttaa oikeutta uskollisesti.
Hän on tehnyt kuun näyttämään aikoja, aurinko tietää laskunsa hetken.
Ps 104:19
Näin sanoo HERRA (JHVH), joka on luonut taivaat: Hän on Jumala, joka on muovannut maan ja tehnyt sen, hän on asettanut sen lujasti paikoilleen. Ei hän sitä autioksi luonut, asuttavaksi hän sen valmisti. Hän sanoo: ”Minä olen HERRA, eikä toista ole.” Jes 45:18 Raamattu kansalle
Hän kohottaa viirin kansoille ja kokoaa Israelin karkotetut, Juudan hajalleen joutuneet hän kerää maan neljältä kulmalta.Jes 11:12
Kuten noissa edellä olevissa Sanan kohdissa on luettavissa, että maa on asetettu lujasti paikoilleen ja vielä kerrotaan maan neljästä kulmasta, niin nämä ovat mm. niitä asioita, jotka saivat minut mietteliääksi monta kertaa Sanan äärellä – miten tämä on niin erilainen kuvaus Sanassa kuin mitä olen oppinut jo koulussa, että maa on pallo. Jotain en nyt ymmärrä!!!
Aloin pohtia ja jossain vaiheessa jopa kyseenalaistamaan ihmisten luomia teorioita pallon muotoiseen maahan liittyen. Mikä on totuus? Sitä kannattaa kysellä Jumalalta, ja etsiä Sanasta totuutta….
Wikipedian tietojen mukaan Aristoteles hyväksyi tällaisen palloteorian 330 eaa, mutta kerrotaan, että alun perin maan muotoa on pidetty litteänä… Hmm…!!
Älkää katsoko vain omaa parastanne vaan myös toisten. Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli. Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei katsonut saaliikseen olla Jumalan kaltainen vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon. Hän tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olemukseltaan sellaiseksi kuin ihminen. Hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, aina ristinkuolemaan asti. Fil 2:4–8 RK
Ollessani jälleen Sanan äärellä käännösten erilaisuus herätti jälleen kerran mielenkiintoni, kuten niin monesti ennenkin. Nyt jäin pohtimaan – seurata/jäljitellä/matkia– ajatusta moneksi päiväksi eteenpäin ja voin sanoa, että se oli oikein antoisa pohdiskelu. Päädyin taas tutkailemaan lähemmin omaa päivittäistä vaellustani, ja paljon on opittavaa vielä Sanan äärellä. Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen, joka koituu elämäksi! Hallelu JAH! Hän vaikuttaa meissä kaiken, tahtomisen ja tekemisen – myös kasvun ja muutoksen, jos vain haluamme ja annamme siihen Hänelle luvan. Hän tekee työtään meissä Hänen työpöydällään, aina se ei tunnu kovin hyvältä, mutta kaikki on meidän parhaaksemme.
Taas on se aika vuodesta, että ”joka tuutin täydeltä tulee joulu sitä, joulu tätä”. On niin valtavan surullista nähdä, miten ihmiset menevät tämän maailman perinteiden perässä kuin mitään muuta tässä maailmassa ei enää olisikaan. Ja tämä toistuu vuosi vuodelta, ja joulu kaikista juhlista tuntuu olevan se suurin hulina ja hälinäaika kestäen monta viikkoa jo etukäteen. Suoritetaan ja suoritetaan….
Kyselen täällä itsekseni, että miksi näin on myös uskovien keskuudessa? MIKSI Rakas Taivaallinen Isä näin on, minä en tätä ymmärrä? Sinä Vanhurskas Isä haluat meiltä lapsiltasi kuuliaisuutta, mutta onko tämä Sinulle mieluista, onko tämä Sinun tahtosi, että me joka vuosi juhlimme Sinun Poikasi syntymäpäivää juuri 25. joulukuuta, vaikka et ole sitä käskenyt juhlimaan etkä täten myöskään ole antanut meille tiedoksi Hänen syntymähetkeään? Kts. JHVH:n juhla-ajat 3Ms 23.
Valon hedelmä ilmenee kaikenlaisena hyvyytenä, vanhurskautena ja totuutena …
Jatkan pohdintaani edellisen kirjoitukseni jatkoksi, nyt hedelmästä, joka uskossa kasvun ja Jumalan tuntemisen myötä meissä tulee esiin.
On kirjoitettu, että ennen me, jotka olimme maailmassa, olimme pimeys, mutta nyt Jeshuan seuraajina olemme valo Herrassa. Joten vaeltakaamme valon lapsina, sillä valon hedelmä ilmenee kaikenlaisena hyvyytenä, vanhurskautena ja totuutena. Tutkikaamme, mikä on JHVH:lle (Herralle) mieleistä. Emme saa enää olla osallisina pimeyden hedelmättömiin tekoihin. (kts. Ef 5:8–11)
Sanan äärellä luin äskettäin Jeshuan (Jeesuksen) kertoman vertauksen erilaisista maaperistä ja lukemani sai minut pohtimaan tätä omaa 13 vuotista matkaani Jeshuan kanssa sekä kasvuani Jumalan tuntemisessa. Mietin myös, että minkälaiseen maaperään Sanan siemen tämän päivän kuulijoilla saa pudota, kun aikakausi on muuttunut melko paljonkin tuosta Jeshuan aikaisesta hetkestä. Monen ihmislapsen sydämen maaperä taitaa olla tänä päivänä kovaksi paatunutta heidän ollessaan hyvin kiireisiä omissa menoissaan ja mieltymyksissään tehden sitä, mikä heidän omasta mielestään on oikein. Monet ovat hyvin vastahakoisia edes kuuntelemaan Ilosanomaa Jeshuasta (Jeesuksesta) ja syntien anteeksiantamuksesta Hänen sovitusuhriveressään.
Mitä Raamatussa kerrotaan uskovien avioerosta ja uudelleen avioitumisesta?
Tänä aamupäivänä ajatuksissani alkoi jälleen pyöriä asia, joka liittyy uskovien avioeroihin ja uudelleen avioitumisiin. Olen näistä pohdinnoistani tämän aiheen tiimoilta kirjoittanut täällä aiemminkin – ”avionrikkojana” – mutta haluan uudelleen nostaa tämän asian ihan kertauksen vuoksi esiin, sillä tämä on vakavasti otettava asia meille jokaiselle. On nimittäin kirjoitettu, että avionrikkojat eivät tule perimään JHVH:n Kuningaskuntaa, elleivät tee synneistään parannusta ja antaudu Jeshuan (Jeesuksen) sovitusuhriveren puhdistettavaksi. ”älä enää syntiä tee!”