Älkäämme istuko siellä missä pilkkaajat istuvat

Autuaat ne, joiden tie on nuhteeton, jotka JHVH:n (Herran) laissa vaeltavat!

Autuaat ne, jotka ottavat vaarin Hänen todistuksistaan, jotka etsivät Häntä kaikesta sydämestänsä. _{(Ps 119:1—2)}

Sanan ääreltä muutama ajankohtainen murunen tähän päivään ja pohdintaani aiheesta, joka on jo pidempään itseäni mietityttänyt meidän uskovien joka päiväisessä vaelluksessa – ”vietämmekö aikaamme siellä, missä pilkkaajat istuvat ja vaellamme jumalattomain neuvossa?” 

Saatat ihmetellä, miksi niin usein kirjoitan tällaisista aiheista, enkä rohkaisevista ja lohduttavista asioista, vaan nostankin asioita esiin, joista uskovien tulee tehdä parannus – yksinkertaisesti syy on se, että koen sen tehtäväkseni. Jokainen sielu on Jumalalle arvokas, ja meidän tulee erottautua maailmasta ja maailmallisuudesta, sekä oman lihamme himoista. Kirjoitan näitä myös itselleni muistutuksekseni. Jeshua itse kehottaa meitä ottamaan ristimme joka päivä, ei yhden kerran, vaan joka päivä! _{(Lk 9:23)}

Itselleni tämä merkitsee omalle lihalleni kuolemista ja niille maailman asioille, joissa ennen elin, en voi palata enää entiseen, eikä minun tulisi myöskään katsoa entiseen ja jopa himoita maailman asioita, joissa ennen olin kiinni. Muistakaamme myös Lotin vaimoa, joka paetessaan katsoi taakseen tuhottavan kaupungin rikkauksiin ja häpeällisiin asioihin muuttuen suolapatsaaksi.  

Jokainen kerta, jokainen päivä kantaessamme omaa ristiämme me kuljemme kohti oman lihamme kuolemaa. Jeshua käski ottaa meidän oma ristimme! Ja Hän sanoi, että joka ei ota omaa ristiään ja seuraa Häntä, sellainen ei ole sovelias Hänelle. Jeshua kantoi ristin poikkipalkkia, ja joutui ristiinnaulittavaksi, kuollakseen meidän edestämme, että meillä olisi elämä Hänessä.

Niinkuin kuuliaisten lasten tulee, älkää mukautuko niiden himojen mukaan, joissa te ennen, tietämättömyytenne aikana, elitte, vaan sen Pyhän mukaan, joka on teidät kutsunut, tulkaa tekin kaikessa vaelluksessanne pyhiksi. Sillä kirjoitettu on: ”Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä”. Ja jos te Isänänne huudatte avuksi häntä, joka henkilöön katsomatta tuomitsee kunkin hänen tekojensa mukaan, niin vaeltakaa pelossa tämä muukalaisuutenne aika, tietäen, ettette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne, vaan Kristuksen kalliilla verellä, niinkuin virheettömän ja tahrattoman karitsan… _{(1Piet 1:14—19)}

Koenkin siis tehtäväkseni myös varoittaa synnin vaaroista ja herätellä sinua lukijani itse tutkimaan Sanaa, joka on elävä ja voimallinen! Me eksymme, ellemme tunne kirjoitettua Sanaa, ja tutki sitä päivittäin antaen Jumalan Pyhyyden Hengen sitä opettaa meille! Vaikeat eksytyksen ajat ovat täällä ja ne tulevat pahenemaan vielä tästä! Olkaamme valveilla, juurtuneina Sanaan, ettei harhaoppien tuulet meitä saa lankeamaan!

… vaan rakastaa Herran lakia ja tutkistelee hänen lakiansa päivät ja yöt! Hän on niinkuin istutettu puu vesiojain tykönä, joka antaa hedelmänsä ajallaan ja jonka lehti ei lakastu; ja kaikki, mitä hän tekee, menestyy. _{(Ps 1:1—3 KR33/38)}

Nyt herätän sinuakin miettimään tällä kysymykselläni: vietämmekö me kallista aikaamme – Jumalalle kuuluvaa aikaa – omaksi iloksemme, omissa nautinnoissamme, pilkkaajien ja jumalattomien joukossa, nyökytellen ja nauraen heidän mauttomille pilkkaaville vitseilleen ja puheilleen, joissa he halventavat muita ihmisiä ja Jumalaa?

Tässä kohtaa muistuu mieleeni vasta lukemastani Jakobin kirjeestä (Jaak 5:5) kirjoitettu toteamus, joka on kohdennettu kylläkin rikkaille, mutta sopii hyvin tämän aiheen ajatuksenkulkuuni myös – ”te olette herkutelleet maan päällä ja hekumoineet, te olette sydäntänne syötelleet…” – tämä on hyvin puhutteleva toteamus, sillä meidän tulisi elää yksinomaan Herrallemme, eikä itsellemme ja omille haluillemme. Emme ole enää itsemme omia, vaan JHVH:n, Herran omia! Lunastettu kallisarvoisella verellä palvelemaan Elävää Jumalaa!

Toivon sydämestäni, että teistä lukijat ei kukaan kuulu tähän joukkoon, joka tuhlaisi aikaansa sellaisissa paikoissa, missä juovutaan, remutaan ja pilkataan Elävää Jumalaa. Toisin sanoen yritän kauniisti sanoa, ettei meidän enää tulisi viettää aikaamme minkäänlaisissa anniskeluravintoloissa, edes nähdäksemme entisiä tuttuja tai jopa kuuluisia artisteja keikoillaan. Näissä on vaarana tulla synnin pettämäksi ja langeta sen seurauksena pois iankaikkiselta tieltä. Liian monelle on näin käynyt…

Liian usein olen joutunut havaitsemaan tätä ilmiötä, että henkilö, joka itseään sanoo Jeesukseen uskovaksi, antaakin yhtäkkiä itsestään kuvan kahden tien kulkijasta, eikä uskollisesta, kokonaisella sydämellä antautuneesta JHVH:n palvelijattaresta.

Meidän Luojamme, Elävä Jumala tuntee jokaisen sydämen sopukan, niin motiivit kuin asenteetkin. En ole kenenkään tuomari, vaan yksi on meillä Tuomari ja Lainantaja, voin vaan rukoilla näiden sielujen puolesta, etteivät he synnin pettämänä paatuisi ja kääntyisi pois Elävästä Jumalasta. On hirvittävää langeta Elävän Jumalan käsiin, sillä näiden asioiden kanssa ei ole leikkimistä, Hänen antamaansa lahjaa ei saa pitää koskaan halpana ja itsestäänselvyytenä. Herran kirous on jumalattoman huoneessa, mutta vanhurskasten asuinsijaa Hän siunaa. Pilkkaajille Hänkin on pilkallinen, mutta nöyrille Hän antaa armon. _{(Snl 3:33—34)}

En muista, olenko tämän kokemukseni joskus tuonut esiin teksteissäni, mutta joitakin vuosia sitten jouduin testiin vastaanko erääseen ei-uskovien taholta tulleeseen kutsuun ”kyllä” vai ”ei”. Tähän asti olin kartellut melkein kaikkia kutsuja, jotka tulivat ei-uskovien erilaisiin ”juhliin ja kokoontumisiin”. Vastattuani aina ”kiitos ei”, kutsut harvenivat ja lopulta loppuivat. Viesti oli viimein mennyt perille!

Mutta jostain syystä nyt nähtiin hyväksi minuakin pyytää ”kaveritapaamiseen” vuosien jälkeen. Paikka olisi ollut sellainen, joita olen kiertänyt kaukaa uskoon tultuani. Näille olin jo useat kerrat kertonut oman todistukseni uskostani, kylväen näin sanan siemenen. Kutsun saatuani en heti suoralta kädeltä kieltäytynyt, mutta en suoranaisesti luvannutkaan, olin hämmentynyt ja kahden vaiheilla kutsun saatuani – mennäkö vai ei – Jos synnintekijät sinua viekoittelevat, älä suostu! _{(Snl 1:10)}

Kyselinkin Taivaalliselta Isältä, mitä minun nyt pitää tehdä? Mikä on Sinun tahtosi tässä? Vieläkö minulla on jokin tehtävä tehtävänä heidän kohdallaan kertoen uskostani? Vastaus Herraltani viipyi ja tuon päivän lähestyessä fyysiset kipuni lisääntyivät ja toimintakykyni oli melko rajoittunutta kipujen vuoksi. Ajattelin silti Jumalan vastauksen viipyessä, että ehkä kuitenkin yritän pikaisesti piipahtaa siellä, vaikka sisimmässä koin tietynlaista rauhattomuutta asian edessä, kun vointinikaan ei ollut paras mahdollinen. En ymmärtänyt hienoisia varoitusmerkkejä kehossani tuolloin.

Mutta vastaus Taivaista tuli päivää ennen, seisoessani liikennevaloissa ostoskassi kädessäni ruokakaupasta kotiin tullessani. Tämä vastaus tuli minulle sisimpääni niin tutuilla sanoilla ja äänenpainolla, ei syyttäen vaan todeten: ”meinaat sitten kuitenkin lähteä istumaan sinne, kussa pilkkaajat istuvat?!”

Se oli siinä! Toteamus sisimpääni ja siihen mitä sydämessäni olin aikeissa tehdä! Mikään ei ole Pyhältä Jumalalta salassa, ei totisesti! Tuossa hetkessä suojatiellä meinasi kassi pudota kädestä, ja jalat mennä hyytelöksi, kun ymmärsin hyvin syvästi sen, miten väärin olinkaan ollut aikeissa tehdä, edes ajatellessani liittyväni tuohon pilkkaajien joukkoon kuunnellakseni heidän juttujaan! Jos synnintekijät sinua viekoittelevat, älä suostu!

Tajusin heti, olin ollut testissä!! Kiirehdin kotiin, ja tein asiasta pikimmiten parannuksen Taivaallisen Isämme edessä, Jeshuan veren puhdistuksessa. Peruin menemiseni. Psalmin sanoin: En minä istu valheen miesten seurassa enkä kulje salakavalain kanssa. Minä vihaan pahojen seuraa enkä istu jumalattomien parissa. _{(Ps 26:4—5)}

Kiitän tästä opetuksesta, jonka sain kokea! Kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia! Tämä rohkaisi minua taas vaeltamaan eteenpäin uskossa, Jeshuan usko minussa!

Niin monin eri tavoin meitä tutkitaan ja testataan, ja katsotaan, mitä meidän sydämessämme on. Kuten minuakin tuossa hetkessä. Rakastammeko Jumalaa enemmän kuin mitään muuta! Mikään ei saa mennä Herran JHVH:n edelle!!

Vai vietteleekö oma synnin turmelema luonto vieläkin meitä maailman poluille… ne omat nautinnonhalumme? Älkäämme enää eläkö tätä lihassa vielä elettävää aikaa ihmisten himojen mukaan, vaan Jumalan tahdon mukaan. _{(kts. 1Piet 4:1-5)}

Ja meitä myös totisesti riisutaan omasta nautinnonhaluisesta lihastamme ja omista aikomuksistamme! Se on suurta armoa, että meitä muokataan, koetellaan jopa kärsimyksien kautta. Hallelu JAH! Siunattu olkoon JHVH:n nimi aina ja iankaikkisesti! Tuo riisuminen ja muokkaaminen ei aina ole kovin helppoa meidän luonnollemme, se sattuu välillä kovastikin, mutta lopputulos on aina hyvä meidän parhaaksemme, että pääsisimme perille Kuningaskuntaan.

”Mutta Minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särjetty henki ja arka tunto Minun sanani edessä.” _{(Jes 66:2)}

Amen!