Katkeruus – uhriutuminen

Olen miettinyt täällä hiljaa mielessäni katkeruuden merkitystä meidän jokaisen ihmisen elämässä, myös omassa elämässäni ja valinnoissani, ja mitä se tarkoittaa ja mitä kaikkea se saakaan aikaan meissä ihmisissä, kuinka se jopa sairastuttaa meitä – anteeksiantamattomuus ja katkeruus yhdessä – nämä saavat paljon vahinkoa aikaiseksi. Silloin kun tuntuu, että sydän on murskattu tuhansiksi palasiksi kaikkine unelmineen niin on vaan oikeudenmukaista tuntea katkeruutta, ja päättää, että tätä en ainakaan anna anteeksi koskaan, MUTTA Sana sanookin, että hylätkää kaikki katkeruus ja viha….

Hylätkää kaikki katkeruus, kiukku, viha, riitely ja herjaaminen, kaikkinainen pahuus.

_{Ef 4:31 KR1992}

Itse ajattelen niin, että katkeruus on seurausta jonkin meitä kohdanneen ikävän ja epäoikeudenmukaisen asian anteeksiantamattomuudesta tai myös jonkun väärinymmärryksen seurauksena saattaa tulla ihan aiheetta loukkaantumista ja tämä aiheuttaa katkeruutta sydämeen. Se saa meissä aikaan vaan negatiivisia tunteita ja asioita, joista on vaikea päästä yli.

Meistä varmaan jokainen on kohdannut menneisyydessä monia ikäviä asioita ja loukkaantumisia ja loukkauksia meidän ihmisyyttämme vastaan, rajojemme rikkomista, monenlaista hyväksikäyttöä, väkivaltaa, hylkäämistä, pilkkaamista ja paljon muuta; asioita, joita on vaikea kenties unohtaa saati antaa anteeksi näihin asioihin syyllistyneille, koska sisimpämme on murskattu ja itsekunnioituksemme on viety. Hyvin helposti ihminen vaipuu itsesääliin, itsesyytöksiin ja itsetuhoisiin ajatuksiin, kun kohtaa pahuuden tekoja omalle kohdalleen tai joku voi jopa haluta kostonkierrettä. Ei turhaan Jeshua sano paholaisesta, että varas ei tule muuta kuin varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan, mutta Hän, Jeshua on tullut tuomaan elämän ja yltäkylläisyyden.

Tämä katkeruuden vaaliminen maallisella ihmismielellä ajateltuna on ihan ymmärrettävää monissakin asioissa, sillä näinhän luonnollinen ihminen toimii saatuaan osakseen mielestään epäoikeudenmukaista kohtelua, mutta Jumalan Sanassa meitä kehotetaankin antamaan anteeksi ja varomaan, ettei mikään katkeruus tai edes katkeruuden juuri pääse meidän sisimpäämme kasvamaan ja näin ollen myös saastuttamaan meitä. Katkeruus ja anteeksiantamattomuus ei lähennä meitä Jumalaan, vaan pikemminkin vie kauemmaksi Hänestä.

Katkeruuden juuri voi niin helposti lähteä kasvamaan ja leviämään kuin syöpä laajemmalle saaden aikaan suurtakin vahinkoa niin asianosaiselle itselleen kuin hänen lähimmäisilleenkin. Katkeruus jopa voi helposti kasvaa vihaksi asti meidän sydämessämme ja anteeksiantaminen onkin sitten aina vaikeampaa, mitä isommaksi tämän katkeruuden antaa sisimmässään kasvaa tekemättä asialle mitään.

Joten onkin hyvä päästää irti niistä ”menneisyyden haamuista” ja katsoa yksin Jeshuaan, Elämän Antajaan sekä antaa vilpittömästi anteeksi, kuten meitä siihen kehotetaan Sanassa, niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet, sillä on kirjoitettu, että jos me emme anna ihmisille anteeksi, ei myöskään meidän Isämme taivaissa anna anteeksi meidän rikkomuksiamme. Ei tämä anteeksiantaminen aina niin helppoa ole, mutta Jeshuan avulla sekin onnistuu, sillä Hän antaa tähän voiman ja viisauden, ilman Häntä me emme voi tehdä mitään. Kaiken me voimme Hänessä, joka meitä vahvistaa.

Tällainen katkeruuden juuri on revittävä pikimmiten irti ja tunnustettava katkeruus syntinä. Jeshua sanookin, että jokainen istutus, jota Minun Isäni, joka on taivaissa, ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois – niin myös katkeruuden juuri kuten kaikki muutkin ”vahingolliset istutukset” on revittävä pikimmiten pois, ettei ne saa kasvutilaa aiheuttaen vahinkoa.    

Meidän tulisikin siis omaksua, kuten Raamatussa kehotetaan, Mestarimme Messiaan Jeshuan rakkaus ja anteeksianto, ja meidän on pidettävä huolta siitä, että tulisimme toimeen keskenämme, ja annamme anteeksi toisillemme, niin kuin JHVH (HERRA) on antanut meille anteeksi, vaikka meillä olisikin jotain moittimisen aihetta. Vallitkoon meidän sydämissämme katkeruuden sijaan Messiaan rauha. Anteeksianto on myös tie paranemiseen ja vapauteen katkeruuden orjuudesta. [kts. Ef 4:31; Heb 12:15–16; Kol 3:13; Mt 15:13, Teot 8:23; 5Ms 29:18; Heb 3:12; Jaak 3:14]

Ja kun seisotte rukoilemassa, antakaa anteeksi kaikki mitä teillä on jotakuta vastaan. Silloin myös teidän Isänne, joka on taivaissa, antaa teille rikkomuksenne anteeksi.

_{Mk 11:25}

Olen paljon pohtinut näiden kuluneiden vuosien aikana menneisyyttäni, ja siihen liittyviä ikäviä asioita ja niiden seuraamuksia tähän päivään asti – myönnän, että olen ollut katkera monista asioista – Jeshuan uskon tultua minuun olen kuitenkin saanut jättää aina kulloisetkin mielessäni pyörineet ikävät asiat Herralleni. Olen myös vilpittömästi halunnut antaa anteeksi ja antanut anteeksi kaikille osallisille sekä pyytänyt rukouksissani Taivaalliselta Isältäni, ettei minkäänlainen katkeruus jäisi jäljelle minun sisimpääni mistään asiasta, kun asiani olin Hänelle esittänyt ja olen pyytänyt Jeshuan veren puhdistamista. Ja näin toimien olen vaeltanut eteenpäin melkein neljätoista vuotta tätä uskossa kasvamisen tietä, vieläkin matkalla rikkinäisenä ja vajavaisena kohti kotia Jeshuaan uskoen ja luottaen…

Jokunen päivä sitten minulle tapahtui jotain todella ihmeellistä ja niin siunattua, josta sain tämän innoituksen myös jakaa tuntojani sinullekin rakas lukijani.

Jumalan Pyhyyden Henki aivan odottamatta ja yllättäen johdatti nähtäväkseni nettisivuilla selaillessani sellaisen tekstin, jonka muutama sana muutti siinä hetkessä minun ajatusmaailmaani ja avasi ymmärrystäni. Se teksti vaan ”tuli jostain” eteeni. Ja kuten uskovina tiedämme, mikään ei ole sattumaa Jumalan maailmassa, ei ollut nytkään, vaan se oli tarkkaan suunniteltu ajankohta juuri minua varten siihen hetkeen. Hallelu JAH!

”Silmilleni suorastaan hyppäsi” kaksi sanaa tuon tekstin keskeltä – katkeruus ja uhriutuminen – ja nämä ikään kuin tarrautuivat tajuntaani. Ihan huudahdin ääneen täällä itsekseni – saamastani oivalluksen ilosta – tässä tuli vastaus moniin kysymyksiini ja rukouksiini. Kiitos Isä!! Sinä olet totisesti rukouksia kuuleva Jumala, vaikka vastaus välillä viipyisikin…

Tästä kahdesta sanasta avautui aivan uusi näkökulma omaan elämääni juuri siinä hetkessä, sillä minun täytyy tunnustaa, että en koskaan yhdistänyt näitä kahta asiaa toisiinsa tällä tavalla kuin nyt. Sain armon ymmärtää sen verran, että monta ”palapelin palaa” loksahti kuin itsestään omille paikoilleen – niin moni asia sai selityksensä, joita olin ihmetellyt matkani varrella.

Olin niin valtavan kiitollinen ja innoissani tästä oivalluksesta, että en malttanut edes käydä nukkumaan vaan aloin etsiä yön tunteina lisää tietoa näistä. Luin mm. eräästä artikkelista, että uhriutuminen vaikuttaa persoonallisuuteen, ihmisen tekemiin valintoihin ja käytännössä siis kaikkiin elämän osa-alueisiin. Lukemassani artikkelissa mainittiin myös, että uhriutumisessa ei tahdo millään päästä jostain ikävästä kokemuksesta yli ja saattaa olla, että jokin asia on jäänyt jopa käsittelemättä. Lisäksi mainittiin, että se saattaisi selittää sitäkin, että miksi tietyt ihmiset rakastuvat toistuvasti tietynlaisiin ihmisiin. Helposti tulee myös ehkä tietämättään kuormittaneeksi jopa lähimmäisiään omalla uhriutumisellaan ja katkeruudellaan. Niin moni lukemani asia antoi selityksen minun elämässäni askarruttaneisiin asioihin ja tunnistin niistä joitain omalle kohdalleni.

Kannattaakin tutkia lisää näistä aiheista, jos tämä asia jotain kiinnostaa tai on ajankohtainen oman tai läheisen kohdalla. Itse ainakin sain valtavasti tämän asian kautta lisää ymmärrystä moneen minua askarruttaneeseen kysymykseen ja etenkin oman elämäni tutkisteluun Mestarini edessä.

Iloitsin ja riemuitsin – sain armon tuoda asiani rukouksessa ja kiitoksessa aivan uudessa valossa Herrani eteen – sain tunnustaa ymmärtämättömyyteni ja uhriutumiseni omalla kohdallani, jota en ollut tähän mennessä itse tunnistanut, mutta nyt sain armon tunnistaa tämän ja irtisanoutua siitä sekä anoa anteeksiantoa Jeshuan veressä ja parantumista sekä Jumalan vaikuttamaa muutosta tapahtuvaksi minussa. Tähän voin vaan todeta, että sen, minkä valo paljastaa, sen veri puhdistaa. Hallelu JAH!  

Tällaisesta voi vaan seurata pelkkää hyvää, sillä jälleen on aika antaa menneisyyden haavojen parantua Jeshuan hellässä hoivassa ja huolenpidossa, Hänen verihaavojensa kautta me olemme parannetut synnin sairaudesta. JHVH saa aikaan meissä halun muutokseen ja Hän tekee sen työn meissä, mitä tarvitaan. Hän ei aloittamaansa työtä jätä kesken, vaan Hän on saattava sen päätökseen.

Jeshuan rakkaudella sinua runsaasti siunaten – Hän haluaa sinutkin eheyttää ja parantaa – ei särkeä särjettyä – vaan Hän on tullut sitomaan särkyneitä sydämiä ja parantamaan meidän haavojamme. Ja kun sitä pyydämme, niin Pyhyyden Henki on myös osoittava meille, missä meidän on kulloinkin tehtävä mielenmuutos, jos olemme vaikkapa jumittuneet anteeksiantamattomuuteen, katkeruuteen, uhriutumiseen tms.

Ole siunattu meidän Mestarimme, Jeshuan Messiaan nimessä!

Amen!