”Sinä Herra minut murskasit, vaan talletit kaikki palat, niin paljon minua rakastit, tahdoit uutta kokonaan…”
”Sinä Herra minut murskasit, vaan talletit kaikki palat, niin paljon minua rakastit, tahdoit uutta kokonaan, anna savelle uusi muoto, tee minusta uusi ruukku” lauletaan laulussa… Minun Savenvalajani, JHVH (Herra), antoi minun ”painua lyhyen masennuksen syövereihin” käsitelläkseen minun sisimpääni omalla työpöydällään joitakin vuosia sitten.
Minulta ikään kuin yhtäkkiä putosi elämältä pohja pois täällä ajassa ja koin ahdistusta, sodanpelkoa, ja juuri oli kulkutautikin valloillaan maailmassa. En ymmärtänyt, miksi minä näin voimakkaasti reagoin ja murruin, kun todellisuudessa minulla on turva Iankaikkisessa Jumalassa.
Herra Jeshua on Herrani ja minulla ei ole mitään pelättävää, ei kerta kaikkiaan mitään, mutta tällaisiin tunnelmiin minä kuitenkin jostain syystä putosin, tai paremminkin pudotettiin, Jumalan armosta.
Tämä koitui kuitenkin siunaukseksi, sillä Hän kyllä tietää, mitä Hänen lapsensa kulloinkin tarvitsee oppiakseen asioista ja parantuakseen haavoistaan – pala palalta murskattuna – mutta Hän tahtoi uutta kokonaan…
HERRA on lähellä kaikkia, jotka Häntä avuksi huutavat, kaikkia, jotka totuudessa Häntä avuksi huutavat.
Ps145:18
Psalmin kirjoittajan sanoin pohdin tuolloin ”Miksi olet masentunut, sieluni, ja olet minussa niin levoton?” Rukoilin Taivaallisen Isän edessä ja kyselin alakuloisuuteeni selvyyttä, ja mitä Hän tahtoo minulle tällä kaikella näyttää ja puhua.
En enää jaksaisi edes olla olemassa täällä, vaan haluaisin eritä täältä pahasta maailmasta pois pikimmiten Sinun luoksesi Isä ja kuitenkin samalla sisimmässäni tunsin, että minulla olisi vielä joku tarkoitus täällä Hänen suunnitelmissaan.
Kyselin myös, onko minun sisimpääni kenties jäänyt vielä piiloon katkeruutta tai kätkettyjä vihan tunteita menneisyydestä, tai anteeksiantamattomuutta jotain kohtaan, mitä en itse osaa nyt tiedostaa. Pyysin Häntä näyttämään ne asiat, mitkä Hän haluaa minulle näyttää, ja mistä on tehtävä parannus parantuakseni. Ja Hän näytti…
HERRA tukee kaikkia kaatuvia, kaikki alaspainetut Hän nostaa pystyyn.
Ps 145:14
Meillä on rukouksia kuuleva Jumala, Hän vastaa omalla ajallaan ja tavallaan. Hän on Lohdutuksen Jumala, joka masentuneita ja alaspainettuja rohkaisee ja nostaa heidät pystyyn.
Siunattu olkoon Israelin Pyhä Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen! Maistakaa, ja nähkää, että JHVH (Herra) on hyvä, autuas, joka Häneen turvaa! HalleluJah!
Me olemme Jumalan saviastioita erilaisiin käyttötarkoituksiin valmistettuja, Hän on meidän Savenvalajamme, joka muokkaa meitä tarpeen mukaan ja nyt Hän oli tarkoituksella nostanut minut työpöydälleen.
Hänen käsissään on niin turvallista olla. Saan turvata Vapahtajaani, Herraani Jeshuaan (Jeesukseen), Messiaaseen. Hän on ainoa turvani, johon asetan luottamukseni. Hän, joka on itse ollut kiusattu ja koeteltu, ollut kärsimyksissä, Hän voi parhaiten auttaa niitä, jotka käyvät koettelemuksia ja kärsimyksiä läpi. Jumalan Poika, Messias Jeshua, on tullut sitomaan särjettyjä sydämiä ja lohduttamaan kaikkia murheellisia.
Siunattu on Jumala ja meidän Mestarimme Jeshuan, Messiaan Isä, kaiken lohdutuksen Jumala, joka meitä lohduttaa kaikessa!
”Kiitetty olkoon Jumala ja meidän Herran Jesuksen Kristuksen Isä, laupiuden Isä, ja kaiken lohdutuksen Jumala! Joka meitä lohduttaa kaikessa meidän vaivassamme, että me taitaisimme lohduttaa niitä, jotka kaikkinaisessa vaivassa ovat, sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä lohduttaa. 2Ko 1:3–4 Biblia
Särje oi Herra sydämet meidän valtavan Henkes’ voimalla ain’,
lyö maahan korska ylpeä henki!
On niin lohduttavaa tietää, että koettelemukset on koituva meidän parhaaksemme tulevaa iankaikkisuutta varten, että pääsisimme porteista perille Jumalan luo. Liha, se synnin turmelema luonto, kiusaa ja houkuttelee ainakin minua koko ajan ja sille ei saa antaa valtaa.
Laulun sanoja lainatakseni: ”Särje oi Herra sydämet meidän valtavan Henkes’ voimalla ain’, lyö maahan korska ylpeä henki, tomua eessäs’ oommehan vain. Murtuvaa syöntä Herra ei hylkää, niin sana meille vakuuttavi, huonona siks jään huonojen joukkoon, sinua sielu odottavi.”
”Joka siis luulee seisovansa, katsokoon, ettei kaadu. Teitä ei ole kohdannut muu kuin inhimillinen kiusaus. Jumala on uskollinen. Hän ei salli teitä kiusattavan enempää kuin kestätte, vaan salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää.” 1Ko 10:12–13 RK
Suostuessani taipumaan ja nöyrtymään Jumalan väkevän käden alle, Hän todellakin paransi minusta jälleen yhden maailmassa tulleen kipeän haavan. Hän kyllä tietää miten ja milloin minua tulee käsitellä, että myös muutosta minussa saisi tapahtua Hänen tahtonsa mukaan.
Kaikki siis tulee Jumalalta, se on suurta armoa, sillä omassa voimassani minun on turha yrittää muuttaa itseäni, siihen en kykene vaikka halu olisikin, se jää aina yrittämiseksi sen enempää tulosta tuottamatta.
Minun lihassani ei ole mitään hyvää, päinvastoin. Toista ihmistäkään en voi muuttaa, vaan muutoksen on lähdettävä minusta itsestäni, minun asenteistani ja käytöksestäni ja halustani muuttua Jumalan työn tuloksena.
Sain Jumalan armosta nousta masennuksen syvästä kuilusta. Eräänä iltana rukoillessani koin ”jotain tapahtuvan”, en tuolloin ymmärtänyt mitä, mutta seuraavana aamuna olin jälleen kuin uusi luomus entiseen masentuneeseen olemukseen verrattuna. Minun Rakas, kallis Vapahtajani, minun Parantajani oli nostanut minut tästä alaspainetun osasta jälleen kerran, kunnia iankaikkiselle Pyhälle Jumalalle!
Näin sanoo Korkea ja Ylhäinen, joka pysyy ikuisesti ja jonka nimi on Pyhä: Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä ja niiden luona, joilla on murtunut ja nöyrä henki, että minä virvoittaisin nöyrien hengen ja
herättäisin eloon murtuneiden sydämen. Jes 57:15 RK
Amen!
Lisää todistuksiani löytyy elämänvaiheistani-sivulta
Käyttämäni Raamatun käännökset:
Raamattu kansalle, JKR Uuras Saarnivaaran käännös, R33/38, ASUT Aapeli Saarisalon käännös, Biblia1776, KR1992, Toivo Koilo Suuri Ilosanoma