Pitäkäämme nöyryydessä toista parempana kuin itseämme

Luuletko sinä, ihminen, joka tuomitset toisia mutta itse teet samoja tekoja, että vältät Jumalan tuomion?

Pysähdyin tässä taannoin moneksi päiväksi pohtimaan tuota lausetta Raamattua lukiessani ja asiayhteyttä, jossa tämä on sanottu. Voin sanoa, että hyvin hiljaiseksi menin jälleen kerran Elävän Jumalan Sanan äärellä. Laitan tähän muutamia jakeita lukemastani, jotka jättivät minut mietteliääksi. Voit itse lukea koko asiayhteyden tarkemmin luvuista 1-2 Paavalin kirjeestä Rooman uskoville.

Heti alussa (Rm 1:7) siis kerrotaan kenelle tämä kirje on osoitettu eli ”kaikille Roomassa oleville Jumalan rakkaille, kutsutuille pyhille” .

Sitten vähän eteenpäin lukua jatkaessa, jakeessa 18 kerrotaan siitä, että ”Jumalan viha on ilmestyvä taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa.”

Ja jakeissa 21-22 jatketaan tätä kuvausta: ”Vaikka he ovat tunteneet Jumalan, he eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan heidän ajatuksensa ovat käyneet turhanpäiväisiksi, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt. He väittävät olevansa viisaita mutta ovat tulleet tyhmiksi” _{[Raamattu kansalle]}

Ja Rm 1:29-32 puolestaan meille kerrotaan vieläkin tarkemmin: ”He ovat täynnä kaikenlaista vääryyttä, pahuutta, ahneutta ja ilkeyttä, täynnä kateutta, murhanhimoa, riitaa, petosta ja pahanilkisyyttä. He ovat juorujen levittäjiä ja panettelijoita. He vihaavat Jumalaa, ovat väkivaltaisia ja ylimielisiä, kerskailijoita ja pahankeksijöitä, vanhemmilleen tottelemattomia, ymmärtämättömiä ja epäluotettavia, rakkaudettomia ja armottomia. Vaikka he tuntevat Jumalan vanhurskaan säädöksen, että ne, jotka sellaista tekevät, ovat ansainneet kuoleman, he eivät ainoastaan itse tee niin vaan myös osoittavat hyväksymisensä niille, jotka tekevät samoin.”

”…missä toista tuomitset, siinä tuomitset itsesi, koska sinä, joka tuomitset, teet itse samoja tekoja….

Ja niinpä jatkoin lukuun Rm 2, ja tämä oli se, mikä minut vei pohtimaan monenlaista, Rm 2:1-7: ”Sen tähden sinä ihminen, joka tuomitset, et voi millään puolustaa itseäsi, oletpa kuka hyvänsä. Missä toista tuomitset, siinä tuomitset itsesi, koska sinä, joka tuomitset, teet itse samoja tekoja. Me tiedämme, että Jumalan tuomio on totuuden mukainen niille, jotka tekevät tuollaista. Luuletko sinä, ihminen, joka tuomitset toisia mutta itse teet samoja tekoja, että vältät Jumalan tuomion? Vai halveksitko hänen hyvyytensä, kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä runsautta? Etkö ymmärrä, että Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen?”

Hätkähdin tätä lukiessani – ”teet samoja tekoja” – niin, kuinka helposti me, jotka itseämme kutsumme uskoviksi, minä mukaan lukien, nostamme itsemme ylemmäksi toisia ja paremmaksi muita; voi miten helposti me myös tuomitsemme toisen ihmisen teot näkemättä sitä, että me itsekin syyllistymme tavalla tai toisella käyttäytymään sopimattomasti, vaikkapa sitten kadehtimiseen, juoruiluun, ahneuteen, riitoihin, panetteluun.

Tässä siis ”kolahtaa” siitäkin huolimatta, että olen Herran Jeshuan oma Hänen sovitusuhriverellänsä ostettu maailmasta ulos, mutta miten helposti myös uskovana ihminen voi olla edelleen esimerkiksi juorujen levittäjä, hän voi panetella jotakuta, olla kateellinen, katkera, eripurainen, riitaisa… Ajatukseni siis lähti taas omille teilleen tämän jakeen myötä ja mietinkin ”syntyjä syviä”.

Vaikka kuinka yrittäisi parhaansa tehdä oikein ja välttää kaikkea Jumalan tahdon vastaista, ja Jumalan Henki meissä uskovissa tietenkin vaikuttaa tahtomista ja tekemistä, niin vanha synnin turmelema luonto pyrkii vieläkin ajoittain nostamaan päätään joissakin asioissa, ainakin minulla.

”… jos me Hengellä kuoletamme ruumiin teot, niin me saamme elää …”

Uudestisyntynyt uskova on vapautunut synnin jatkuvasta harjoittamisesta, niin ettei hän enää harjoittamalla harjoita syntiä. Mutta hairahduksia ja erehdyksiä sattuu monesti, yksittäisiä asioita, ainakin minulle, ja nämä täytyy heti tuoda Jumalalle ja tunnustaa mokanneensa sekä jatkaa taas matkaa eteenpäin. Saattaa joku tilanne aiheuttaa niin että kuohahtaa ja itsehillintä pettää, tai saattaa tulla kateus ja katkeruus tai mitä tahansa voi tapahtua vieläkin, kuten maailman ihmisillekin.

Ei turhaan Sanassa ole meille opetettu, että kuolettakaa maalliset jäsenenne: haureus, saastaisuus, kiihko, paha himo ja ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta, sillä niiden tähden tulee Jumalan viha, ja niissä tekin ennen vaelsitte, kun niissä elitte.” Jos me elämme lihan mukaan, meidän pitää kuoleman, mutta jos me Hengellä kuoletamme ruumiin teot, niin me saamme elää. (kts. Kol 3:5-7, Rm 8:13, Gal 5:19-21 )

Herra Jeshua Messias on se, jonka JHVH on asettanut elävien ja kuolleiden Tuomariksi

”Älkää sentähden lausuko mitään tuomiota, ennen kuin aika on, ennen kuin Herra tulee, joka myös on saattava valoon pimeyden kätköt ja tuova ilmi sydänten aivoitukset; ja silloin kukin saa kiitoksensa Jumalalta.” _{(1Kor 4:5)}

Herra Jeshua Messias on Hän, jonka Jumala on asettanut elävien ja kuolleiden Tuomariksi. Jokainen, joka uskoo Häneen, saa synnit anteeksi Hänen nimensä kautta. Jokaisen meistä pitää ilmestyä Messiaan tuomioistuimen eteen, että kukin saisi sen mukaan, kuin hän ruumiissa ollessaan on tehnyt, joko hyvää tai pahaa.(kts. Teot 10:42, 2Kor 5:10)

Meitä kehotetaan Sanassa pitämään nöyryydessä toista parempana kuin itseämme, ja olemaan helläsydämiset toisiamme kohtaan, kilpailemaan keskenämme toinen toisemme kunnioittamisessa sekä myös kunnioittamaan kaikkia ja tietenkin pelkäämään Jumalaa. Meitä myös varoitetaan pyytämästä turhaa kunniaa, ja vihoittamasta ja kadehtimasta toinen toistamme. (kts. Fil 2:3, Rm 12:10, 1Piet 2:17, Gal 5:26)

Mutta Hänen armossaan on meille yltäkyllin, Hänen hyvyytensä ja rakkautensa vie meitä parannukseen, katumukseen kaikkeen siitä, mihin saatamme erehtyä ja langeta tässä ajallisessa vaelluksessamme täällä ennen kuin pääsemme siihen näkemiseen, päämääräämme, jota kohti me täällä vaellamme. Se on oleva valtava hetki, kun luja uskomme ja luottamuksemme Elävään Jumalaan muuttuu uskosta näkemiseen – nähdä Hänen kirkkautensa ja kunniansa kaikessa loistossaan. HalleluJAH! Tätä odotellessa…

”Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.” Lue kokonaan Rm 7:14-25.

Tällaisissa mietteissä Sanan ääreltä tänään, 29.3.2026.