Anteeksiantamisesta

Kun te seisotte ja rukoilette, niin antakaa anteeksi, jos kenellä teistä on jotakin toistansa vastaan …

… että myös teidän Isänne, joka on taivaissa, antaisi teille anteeksi teidän rikkomuksenne. Mutta jos te ette anna anteeksi, niin ei Isännekään, joka on taivaissa, anna anteeksi teidän rikkomuksianne. _{Mk 11:25–26 RK}

Muutamia ajatuksia ja ”murusia” kirjoitetun Sanan ääreltä, jossa olen mietiskellyt anteeksiantamisen ja anteeksipyytämisen merkitystä omassa elämässäni. Etenkin sitä, miten paljon Jumala on antanut minulle anteeksi – toisin sanoen kaiken – se on niin suurta armoa, ettei sitä oikein osaa ymmärtääkään tällainen vajavainen ihmislapsi!

”Autuaita ne, joiden pahat teot on annettu anteeksi ja joiden synnit on pyyhitty pois ”

Rm 4:7

Kaksitoista vuotta sitten Elävän Pyhän Jumalan minussa vaikuttaman synnintunnon seurauksena sain tunnustaa syntini Hänelle ja pyytää rikkomukseni anteeksi sekä kääntyä pois synnin harjoittamisesta palvelemaan Elävää Jumalaa. Minä olin kuollut rikkomuksissani, mutta Hän teki minut eläväksi yhdessä Messiaan kanssa antaen anteeksi kaikki rikkomukseni ja pyyhki pois syntivelkani Hänen Poikansa, Messiaan, Jeshuan (Jeesuksen) sovitusveren kautta, joka on vuodatettu meidän syntiemme vuoksi! Messiaan veressä meillä on lunastus, rikkomustemme anteeksianto, joten kun me tunnustamme syntimme, niin vanhurskas ja uskollinen Elävä Jumala antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. (kts. Kol 2:13–14, 1Jh 1, Ef 1:7)

Antakaa anteeksi niin kuin JHVH, Herra, on teille antanut anteeksi

”Kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos jollakulla on moitetta toista vastaan. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin.” Kol 3:13 RK

Joten, kun Hän on minulle antanut kaiken anteeksi hyvyydessään, niin minäkin olen velvollinen antamaan anteeksi kaikille niille ihmisille, jokaiselle, joka on minua vastaan joskus rikkonut tavalla tai toisella, sanoin tai teoin, antamaan anteeksi koko sydämestäni aivan kaiken niin kuin Elävä Jumala on minulle antanut anteeksi. Tässä on ollut opettelemista ja ymmärtämistä – ilman Jeshuaa en tähän anteeksiantamiseen olisi koskaan pystynyt, enkä myöskään pyytämään itse anteeksi omaa osuuttani monien asioiden kohdalla. Tämä on armoa!

Oletko sinä koskaan miettinyt, että onko helpompaa antaa anteeksi meitä vastaan rikkoneelle vaiko pyytää ensin itse anteeksi omaa osuuttaan häneltä, joka rikkoi meitä vastaan? Meitä kehotetaan antamaan anteeksi ja sopimaan riitapuolen kanssa pikimmiten.

Olen saanut Jumalan suuresta laupeudesta käsin monia hienovaraisia ”huomautuksia” sisimpääni aika ajoin Hänen Henkensä muistuttaessa sellaisista tilanteista, joissa minun oma anteeksipyyntöni on tarpeellinen omalta osaltani. Kovin helposti sitä omassa itsekkäässä sisimmässään velkoo anteeksipyyntöä ensin toiselta osapuolelta syrjäyttäen oman itsensä osallisena konfliktiin eikä tulekaan itse pyydettyä anteeksi omaa osuuttaan kovinkaan helposti. On tilanteita, joissa aina ei edes ymmärrä olleensa ”syyllinen” osapuoli johonkin konfliktiin.

Ja jostainhan ne, pikkuriidat, katkeruudet, ja isommatkin riidat, syntyvät – monet erimielisyydet sekä väärinymmärrykset erilaisista asioista ja näkemyseroista – väärinymmärretyistä lausutuista sanoista, sanojen äänenpainoista, väärinymmärretyistä tekstiviesteistä, sähköposteista ja paljon muusta.

Esimerkkinä voisin ottaa sellaisen, että lausumani sanat tai kenties äänensävyni on saatettu käsittää aivan toisin kuin mitä olen tarkoittanut tai jotka ovat osa minun persoonallisuuttani, mutta ne ovat kuitenkin saattaneet jopa loukata lähimmäistäni tietämättäni ja tämä aiheuttaa eräänlaisen ”ilmapiirin muuttumisen”.

Tämä tietenkin voi tapahtua myös päinvastoin, sillä myös minä herkkänä saatan tehdä ”kärpäsestä ison härkäsen” omassa ajatusmaailmassani toisen sanoista tms., hänen kuitenkin tarkoittaessaan aivan jotain muuta kuin minä kuvittelen mielessäni. Haluankin tässä kirjoituksessani myös pyytää anteeksi jokaiselta, joka kokee tulleensa loukatuksi minun taholtani tavalla tai toisella vuosien saatossa, teiltä, jotka minut tuntevat.

Kyllä tämä ihmismieli on niin kummallinen ja miten paljon tulee useiden ihmisten välille näitä väärinkäsityksiä, jotka sitten alkavat hiertämään kuin kivi kengässä saaden aikaan jopa ihmissuhteiden rikkoontumisia, ellei näitä asioita selvitetä pikimmiten. Pitkään hiertäessään se kivikin kengässä saa aikaan epämiellyttävän tunteen jalkapohjaan ja saattaa jopa saada aikaiseksi reiän sukkaan, ellei jopa hiertymää ihoon asti ja se jo tuottaa kipuakin.

Samoin nämäkin, selvittämättömät väärinymmärrykset, myös kaukaa menneisyydestä, saattavat samalla tavalla alkaa hiertämään meidän rikkinäisessä mielen maailmassanne ja pienikin asia saattaa ”paisua kuin pullataikina kohotessaan” ja lähteä jopa kasvattamaan sisimpään katkeruuden juurta isompaan katkeruuteen asti, mistä meitä kirjoitetussa Sanassa varoitetaan.

”pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta eikä mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä ja monet sen vuoksi saastu”

Hbr 12:15

Joten näistä mahdollisista epäselvyyksistä ja väärinymmärryksistä kannattaa aina yrittää puhua ja selvittää sekä sopia asiat pikimmiten, jos kokee, että jollain on moitetta sinua vastaan tai toisin päin, sillä niin kuin on kirjoitettu Jeshuan sanovan ”Te olette kuulleet sanotuksi vanhoille: ’Älä tapa’, ja: ’Joka tappaa, se on ansainnut oikeuden tuomion’. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka vihastuu veljeensä, on ansainnut oikeuden tuomion; ja joka sanoo veljelleen: ’Sinä tyhjänpäiväinen’, on ansainnut suuren neuvoston tuomion; ja joka sanoo: ’Sinä hullu’, on ansainnut helvetin tulen. Sentähden, jos tuot lahjaasi alttarille ja siellä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, niin jätä lahjasi siihen alttarin eteen, ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa, ja tule sitten uhraamaan lahjasi. Suostu pian sopimaan riitapuolesi kanssa, niin kauan kuin vielä olet hänen kanssaan tiellä, ettei riitapuolesi vetäisi sinua tuomarin eteen ja tuomari antaisi sinua oikeudenpalvelijalle, ja ettei sinua pantaisi vankeuteen. Totisesti minä sanon sinulle: sieltä et pääse, ennenkuin maksat viimeisenkin rovon.” Mt 5:21–25, kts, myös Lk 12:58–59

Tällaisia Sanan ”murusia” tähän päivään ajatuksia herättelemään ja Sanan äärellä pohtimaan, mitä Raamatussa näistä asioista meille kerrotaan. Siunattuja lukuhetkiä Raamatun äärellä!

Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme. Ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. [Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.] Sillä jos te annatte ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, niin myös teidän taivaallinen Isänne antaa teille, mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne. Mt 6:9-15