Kategoria: Sanan äärellä pohdintoja

  • Hän on ensin rakastanut meitä

    Siinä on rakkaus – ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että Hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.

    Ajatuksia Sanan ääreltä; Valvoessani jälleen kerran yön tunteina kovien kipujen saattelemana sydämelleni nousi lause ”Hän on ensin rakastanut meitä”. (1Jh 4:19)

    Jäin tätä oikein ”maistelemaan” ja todellakin, se on kerrassaan aivan ihmeellistä, miten paljon Elävä Jumala on meitä syntisiä ihmisiä rakastanut antaessaan ainoan rakkaan Poikansa meidän takiamme uhriksi meidän syntiemme tähden, ettei yksikään joutuisi tuhoon, sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan lahja on iankaikkinen elämä Messiaassa Jeshuassa, Elävän Jumalan Pojassa. Hän oli kuollut, mutta Hän elää aina ja iankaikkisesti, niin kuin meille on kirjoitettu (Ilm 1:17-18) ”Minä olen ensimmäinen ja viimeinen, ja Minä elän; ja Minä olin kuollut, ja katso, Minä elän aina ja iankaikkisesti, ja Minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet.”

    ”…Hän ennen maailman perustamista oli Hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat Hänen edessään…”

    Ef 1:4

    (Ef 1:3-5) Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa, niin kuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa, edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan

    En voi lakata tätä osakseni tullutta ihmettä ihmettelemästä, yhä uudelleen ja uudelleen se nousee ajatuksiini ja valtava kiitosmieli valtaa koko sisimpäni – kiitos Jeshua verestäsi, joka on vuodatettu myös minun syntieni vuoksi. Neljätoista vuotta sitten minäkin, synnin paaduttama avionrikkojanainen sain kohdata armon Jeshuan (Jeesuksen) veren puhdistuksessa – Jumalan Pojan kallisarvoinen veri vuodatettiin meidän edestämme reilut 2000 vuotta sitten – ja sain uskoa kaikki syntini anteeksiannetuiksi tuon vuodatetun syntiuhriveren kautta. Sain tulla osalliseksi tästä ihmeellisestä verestä ja armosta antaessani elämäni Vapahtajani hallintavaltaan.

    ”Jokaisen, joka tunnustaa Minut (Jeshuan) ihmisten edessä, myös Ihmisen Poika tunnustaa Jumalan enkelien edessä. Mutta joka kieltää Minut ihmisten edessä, se kielletään Jumalan enkelien edessä.”

    Lk 12:8-9

    Näinä yön tunteina kivunkin keskellä kiitos valtaa mielen olosuhteista huolimatta, niin suuri armo on tullut minunkin osakseni. Saan turvata yksin Häneen, Vapahtajaani ja Parantajaani! ”Hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli Hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja Hänen haavainsa kautta me olemme paratut.” (Jes 53:5)

    Samalla mietin monia maailmassa matkaavia uskosta osattomia ihmisiä, jotka vaeltavat tuhoon johtavaa tietä tuntematta ja kokematta tätä niin suurta armoa – he eivät ole kuulleet tätä Ilosanomaa vielä tai eivät ole halunneet kuulla – heidän sydämensä on paatunut synnin orjuudessa. Miten heille saisi vielä kerrotuksi tästä niin suuresta armosta, joka heillekin on varattuna, kunpa he vaan sen ottaisivat katuvassa uskossa vastaan – lahjan Taivaista! Jeshuan sanoin: ”Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän. Rukoilkaa siis elon Herraa, että Hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa.” (Mt 9:36-38)

    Jos sinä, joka tätä luet, et vielä ole osallinen tästä suuresta armosta, niin tänään on sinullakin mahdollisuus siihen – Jeshuan (Jeesuksen) veri on vuodatettu sinunkin syntiesi vuoksi. Sinä voit tunnustaa syntisi Hänelle ja pyytää Hänet elämäsi Herraksi juuri nyt.

    ”… Jumala oli Messiaassa ja sovitti maailman itsensä kanssa…”

    Mestari, Messias Jeshua on meidän syntiemme sovitus, eikä vain meidän, vaan koko maailman syntien. (2Kor 5:18—19 ) ”Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan.”

    ”Tämä on Minun käskyni, että te rakastatte toisianne, niin kuin Minä (Jeshua) olen teitä rakastanut.”

    Jh 13:34; Jh 15:12; Jh 15:17; Rm 13:8

    1Jh 4:7—13 Rakkaani, rakastakaamme toinen toistamme, sillä rakkaus on Jumalasta; ja jokainen, joka rakastaa, on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan. Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus. Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa. Siinä on rakkaus – ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.  Rakkaani, jos Jumala on näin meitä rakastanut, niin mekin olemme velvolliset rakastamaan toinen toistamme. Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Jos me rakastamme toinen toistamme, niin Jumala pysyy meissä, ja hänen rakkautensa on tullut täydelliseksi meissä. Siitä me tiedämme pysyvämme hänessä ja hänen pysyvän meissä, että hän on antanut meille Henkeänsä.

    Amen! Näissä ajatuksissa tänään Sanan äärellä….

    Herramme Jeshuan Messiaan armo ja Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon kaikkien teidän kanssanne. Amen!


    Käyttämäni Raamatun käännökset:
    Raamattu kansalle, JKR Uuras Saarnivaaran käännös, R33/38, ASUT Aapeli Saarisalon käännös, Biblia1776, KR1992, Toivo Koilo Suuri Ilosanoma


  • Älkäämme istuko siellä missä pilkkaajat istuvat

    Autuaat ne, joiden tie on nuhteeton, jotka JHVH:n (Herran) laissa vaeltavat!

    Autuaat ne, jotka ottavat vaarin Hänen todistuksistaan, jotka etsivät Häntä kaikesta sydämestänsä. (Ps 119:1—2)

    Sanan ääreltä muutama ajankohtainen murunen tähän päivään ja pohdintaani aiheesta, joka on jo pidempään itseäni mietityttänyt meidän uskovien joka päiväisessä vaelluksessa – ”vietämmekö aikaamme siellä, missä pilkkaajat istuvat ja vaellamme jumalattomain neuvossa?” 

    (lisää…)
  • Vaeltaaksemme arvokkaasti

    ”… kaikessa nöyryydessä ja hiljaisuudessa …”

    Niin kehoitan siis minä, joka olen vankina Herrassa, teitä vaeltamaan, niin kuin saamanne kutsumuksen arvo vaatii, kaikessa nöyryydessä ja hiljaisuudessa ja pitkämielisyydessä kärsien toinen toistanne rakkaudessa ja pyrkien säilyttämään hengen yhteyden rauhan yhdyssiteellä Ef 4:1-3

    On tämä Sanan äärellä hiljentyminen niin ihmeellistä, kun saattaa jäädä kiinni pitkäksi toviksi yhteen jakeeseen, tai nyt paremminkin muutamaan sanaan – ”vaeltamaan niin kuin saamanne kutsumuksen arvo vaatii” – ja siitä alkaakin pikkuhiljaa kehkeytyä ajatuksissa monenlaisia pohdintoja ”asiasta ja myös asian vierestä”.

    (lisää…)
  • Annetaan anteeksi

    Sisimmässäni on ”soinut” aamusta lähtien sanat; ”Annetaan anteeksi ystävät, annetaan anteeksi, siinä on voimaa, siinä on voimaa, siinä on paljon voimaa. Kannetaan toistemme taakkoja, rukoillaan yhdessä, siinä on voimaa…”

    Tämän laulun myötä päätinkin vielä kirjoittaa muutaman lyhyen ajatuksen anteeksiantamisen tärkeydestä, joka liittyy myös kahden edellisen kirjoituksen teemaan. Anteeksiantamisesta ja -pyytämisestä kirjoittelin ajatuksiani syksyllä 2023.

    ”Kun seisotte rukoilemassa, antakaa anteeksi, jos teillä on jotakin jotakuta vastaan, niin että myös teidän Isänne, joka on taivaissa, antaisi teille anteeksi teidän rikkomuksenne.
    [Mutta jos te ette anna anteeksi, ei myöskään teidän Isänne, joka on taivaissa, anna anteeksi teidän rikkomuksianne.]”

    Mk 11:25–26 RK
    (lisää…)
  • Katkeruus – uhriutuminen

    Olen miettinyt täällä hiljaa mielessäni katkeruuden merkitystä meidän jokaisen ihmisen elämässä, myös omassa elämässäni ja valinnoissani, ja mitä se tarkoittaa ja mitä kaikkea se saakaan aikaan meissä ihmisissä, kuinka se jopa sairastuttaa meitä – anteeksiantamattomuus ja katkeruus yhdessä – nämä saavat paljon vahinkoa aikaiseksi. Silloin kun tuntuu, että sydän on murskattu tuhansiksi palasiksi kaikkine unelmineen niin on vaan oikeudenmukaista tuntea katkeruutta, ja päättää, että tätä en ainakaan anna anteeksi koskaan, MUTTA Sana sanookin, että hylätkää kaikki katkeruus ja viha….

    Hylätkää kaikki katkeruus, kiukku, viha, riitely ja herjaaminen, kaikkinainen pahuus.

    Ef 4:31 KR1992
    (lisää…)
  • Särjettyä ruokoa Hän ei muserra

    Sanan äärellä on aina niin lohdullista olla, sillä aina sieltä saa rohkaisun ja lohdutuksen Sanomaa ammentaa, kuten tänäänkin tähän Shabatin päivään, 28.6.2025.  Jaan sinullekin muutaman ajatuksen…

    Kuten on kirjoitettu, Jeshua (Jeesus) ei särjettyä ruokoa muserra, vaan JHVH (Herra) on lähettänyt Jeshuan julistamaan ilosanomaa köyhille, sitomaan särjettyjä sydämiä, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kahleiden kirpoamista… [kts. Jes 61:1—3]

    Särjettyä ruokoa Hän ei muserra, ja heikosti palavaa kynttilänsydäntä Hän ei sammuta. Hän toteuttaa oikeutta uskollisesti.

    Jes 42:3 RK
    (lisää…)
  • Maailmanko tavoilla?

    Tässäpä erään kesäpäivän pohdintoja yöllisen uninäyn jälkeen…

    Älkää mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.

    Rm 12:1-2

    Minulle näytettiin eräänä yönä monenlaisia ajatuksia herättävä uninäky, ja tuosta unesta herättyäni huokaisin ”onneksi se oli vain paha uni”! Mutta sen päivän mittaan kuitenkin mietin, että oliko se sittenkään ”vain paha uni muiden unien joukossa”? Oliko tällä unella sittenkin jokin sanoma kerrottavana minulle, ja meille kaikille uskoville? 

    En päässyt siitä unen aiheuttamasta epämiellyttävästä tunteestakaan eroon kuluvan päivän aikana, ja tutkiskelin sisimmässäni tuon unen sisältöä ja myös mietin sitä tämän päivän kristillisyyden yhteydessä ja seurakuntaelämässä.

    (lisää…)
  • JHVH ei ole hylännyt Israelia – kansaansa

    Olen vähän huolestuneena kuunnellut keskusteluita siitä, kun puhutaan, että seurakunta olisikin uuden ajan Israel ja se olisi korvannut koko Jumalan alun perin valitseman kansan olemassaolon ja isille annetut lupaukset mm. jäännöksen palaamisesta esi-isille luvattuun maahan, ikään kuin kaikki olisikin jo täyttynyt…

    Sinä olet valmistanut itsellesi kansasi Israelin, omaksi kansaksesi ikuisiksi ajoiksi; ja Sinä, JHVH (HERRA), olet tullut heidän Jumalaksensa….

    2Sam 7:24

    Nousee Sanasta ajatus ”te eksytte, kun te ette tunne Kirjoituksia, ettekä Jumalan voimaa”. Katsokaamme, ettei kukaan saa meitä saaliikseen järkeisopilla ja tyhjillä petoksilla!!! Pysykäämme erillämme epäpyhistä ja tyhjistä puheista, sillä niiden puhujat menevät yhä pitemmälle jumalattomuudessa, ja heidän puheensa jäytää ympäristöään niin kuin syöpä… [kts. 2Tim 2:16-18; Kol 2:8]

    Nyt onkin kiireesti aika juurtua Sanan tutkimiseen, ja jättää kaikki muu toisarvoinen sikseen, sillä aika on aina vähenemään päin, kunnes lopulta koittaa se hetki, kun Kuninkaiden Kuningas saapuu!

    (lisää…)
  • Joka teistä on synnitön …

    … hän heittäköön ensimmäisenä kivellä

    Yksi on lainsäätäjä ja tuomari, Hän, joka voi pelastaa ja tuomita kadotukseen. Mutta mikä sinä olet tuomitsemaan lähimmäisesi? Jaak 4:12

    Niin, mikä minä olen tuomitsemaan lähimmäistäni? En voi mitenkään enkä millään puolustella itseäni, sillä missä minä toista ihmistä tuomitsen, siinä tuomitsen itseni. Minä, joka tuomitsen, teenkin itse samoja tekoja…

    Tänään sydämelläni on muistuttaa itseäni ja meitä jokaista, että me emme saisi lausua tai edes ajatella mielessämme kadotustuomiota kenenkään ihmisen ylle, ei edes toivoa tai arvella jonkun tulevan joskus kärsimään helvetin tulessa, olkoonkin kuinka ikävä ja paha ihminen tahansa kyseessä meidän omasta mielestämme, ainoastaan Elävä Jumala näkee jokaisen sydämen. [kts. Rm 2:1]

    Ajattelen myös niin, että me itse, minäkin, helposti saatamme rikkoa omilla teoillamme Jumalaa vastaan, ehkä hyvinkin pienissä asioissa, joita itse pidämme vähäpätöisinä. Ehkä emme riko samoissa asioissa kuin hän, jota olemme arvioimassa päätymään kadotettavaksi, mutta ehkäpä sitten toisissa asioissa. Itse asiassa, tarkemmin ajateltuna, silloin me tulemme asettaneeksi itsemme tuon toisen ihmisen yläpuolelle pitäen itseämme parempana kuin tuo toinen on – ja eikös tämä ole sitä ylpeyttä…

    (lisää…)
  • Jos sanomme ettei meillä ole syntiä

    …eksytämme itsemme eikä totuus ole meissä!

    Tässäpä näitä pohdintojani jälleen Sanan äärellä, ja tällä kertaa pähkäilen käsitettä uskovan ”synnittömyydestä”, josta olen joskus kuullut puhuttavan. Onko tämä toteamus yhteneväinen kirjoitetun Sanan kanssa vai ei? Miten minä asian ymmärrän ja mitä Sanasta löydän tähän aiheeseen liittyen?

    Mutta jos vaellamme valossa niin kuin Hän on valossa, meillä on yhteys keskenämme ja Jeesuksen Kristuksen, Hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, eksytämme itsemme eikä totuus ole meissä. Jos tunnustamme syntimme, Hän on uskollinen ja vanhurskas, niin että antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Jos sanomme ettemme ole syntiä tehneet, teemme Hänet valehtelijaksi eikä Hänen sanansa ole meissä. 1Jh 1:7—10 Toivo Koilo Suuri Ilosanoma

    Henkilökohtaisesti käytän itsestäni ennemminkin sellaista määritelmää , että olen armahdettu syntinen. En ole synnitön, vaikka syntini ovat anteeksiannetut Messiaan Jeshuan sovitusuhriveren kautta tunnustettuani Jumalaa ja ihmisiä vastaan tekemäni rikkomukset, jotka ovat poispyyhityt minun velkakirjastani, mutta se ei tee minusta silti synnitöntä.

    (lisää…)