Tässäpä erään kesäpäivän pohdintoja yöllisen uninäyn jälkeen…
Älkää mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.
Rm 12:1-2
Minulle näytettiin eräänä yönä monenlaisia ajatuksia herättävä uninäky, ja tuosta unesta herättyäni huokaisin ”onneksi se oli vain paha uni”! Mutta sen päivän mittaan kuitenkin mietin, että oliko se sittenkään ”vain paha uni muiden unien joukossa”? Oliko tällä unella sittenkin jokin sanoma kerrottavana minulle, ja meille kaikille uskoville?
En päässyt siitä unen aiheuttamasta epämiellyttävästä tunteestakaan eroon kuluvan päivän aikana, ja tutkiskelin sisimmässäni tuon unen sisältöä ja myös mietin sitä tämän päivän kristillisyyden yhteydessä ja seurakuntaelämässä.
UNINÄKY: Seisoin yleisön ulkopuolella sivustakatsojana ulkona sijaitsevan ison esiintymislavan reunamilla. Kyseessä tuolla esiintymislavalla oli niin laulujen kuin puheenkin kautta tarkoitus julistaa evankeliumia lavan edessä olevalle uskosta osattomalle yleisölle. Hieno juttu! Mutta hyvin pian minulle näytettiin, että tässä oli sellaisia asioita, mitkä eivät olleetkaan sopusoinnussa Raamatun Sanan kanssa.
Mikä se asia sitten oli? Näiden uskovien laulajien ja soittajien esittämät tutut hengelliset laulut olivat tuossa muokattu maallisiin rytmeihin; ne kuulostivat aivan samalta niin kuin olisin ollutkin yleisössä maailmallisilla musiikkifestareilla enkä evankeliointitapahtumassa. Se tuntui todella pahalta siinä unessa, ja olin aivan hämmennyksissäni.
Heidän esiintymisensä oli täysin maailmallista, joukossa vauhdikasta musiikkia iskelmien tahtiin ja jopa tanssiparit nousivat lavalle esittelemään tanssitaitojaan tangon tahdissa. Ja näky muuttui aina vaan inhottavammaksi katsella, ja näiden ”uskovien” joukkoon mahtui kaikenlaista Sanan vastaista toimintaa ja sellaista suvaitsevaisuutta, joka on suorastaan iljettävää Pyhän Jumalan silmissä. Hänen nimeänsä häväistiin tuossa tapahtumassa hyvin räikeästi, siitä ei jäänyt epäselvyyttä! Unessa minut valtasi häpeä näiden ihmisten tähden ja myös suru sekä Jumalan pelko! Ihmettelin ääneen muille kanssani oleville, että missä on Elävän, Pyhän Jumalan, pelko ja kunnioitus näiden ihmisten joukossa? Totesin, että tästä ei hyvää tule seuraamaan!
”Puhdas ja tahraton jumalanpalvelus Jumalan ja Isän silmissä on käydä katsomassa orpoja ja leskiä heidän ahdistuksessaan ja varjella itsensä niin, ettei maailma saastuta”
Jaak 1:27
Tuon unen jälkeen asioita miettiessäni kuvittelin mielessäni mm. sellaisen tilanteen, jossa syvässä sielun tuskassa, synnin hädässä oleva ihmislapsi tuolta maailman keskeltä on tulossa kaiken toivon menettäneenä hakemaan apua ja lohtua, ehkä tarttuakseen vielä yhteen oljenkorteen näiden uskovien kautta ja päästäkseen itse pois maailman irstailuista, kaikesta pahasta, riippuvuuksista yms. ajatellen, että ehkä joku auttaa häntä tuolla uskovien joukossa… Mutta hän huomaakin tulleensa samanlaisen ”maailmallisen menon ja meiningin” keskelle, josta hän on pyrkimässä ulos synnintuskissaan…
Pohdin vielä, että miten nämä sielut, jotka ovat vielä maailmassa, jumalattomat, edes havaitsevat meidät erilaisiksi, Jumalalle maailmasta erotetuiksi Jeshuan sovitusuhriveressä, jos me vielä toimimme kuten nuo maailmassa olevat jumalattomat ihmiset? Minkä eron maailmaan he näkevät meissä? Näkevätkö he sen elämän muutoksen aikaansaaman muutoksen? Sanassahan meitä kehotetaan erottautumaan kaikesta maailmallisuudesta.
Tämä kuvittelemani etsivä ihminen ei löytänytkään etsimäänsä apua ja rauhaa ahdinkoonsa ja synnintuskiinsa näiden unessani esiintyvien uskovien keskuudesta. Kuvittelin vielä mielessäni, miten tämä unohdettu ihmislapsi poistuu itkien ja pettyneenä paikalta – sielu, joka halusi tulla kohdatuksi, mutta pettyi, hän ei tuntenut itseään tervetulleeksi näiden ”maailmallisten uskovien” joukkoon aidossa synnintuskassaan ja hädässään, jonka Elävä Jumala saa meissä aikaan…
Tämä edellä kertomani ”mielikuvatarina” sai minut hyvin murheelliseksi, sillä joskus olen hieman vastaavanlaisen tilanteen eteen joutunut – etsivä sielu ei tullut kohdatuksi, vaan hänet jätettiin huomiotta – ”tarkoituksella” – ihminen katsoi tuolloin ulkoiseen, mutta Jumala näkee etsivän sydämeen!
Etsikää, niin te löydätte, kolkuttakaa, niin teille avataan, anokaa, niin teille annetaan! Hän, joka on meidät tehnyt, Hän tuntee ja tutkii meidän kaikkien sydämet ja munuaiset – syvimmän sisimmän aikeet ja aikomukset, motiivit. Kaikkivaltias Pyhä Jumala näkee kaiken!!!
Kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille; sillä tämä on laki ja profeetat.
Mt 12:7
JHVH näkee kaiken sen, miten me itse kukin kohtelemme toisiamme, läheisiämme, sanoin ja teoin, sekä myös miten kohtelemme heitä, jotka Taivaallinen Isä lähettää meidän luoksemme, kertoaksemme heille Toivon Sanoman Jeshuasta, ja lohduttaaksemme heitä sillä ikuisella Toivolla, joka on Jeshuassa Messiaassa ja sillä lohdutuksella jota me olemme saaneet vastaanottaa Lohdutuksen Jumalan kautta – Messiaassa. ”Messias meissä, kirkkauden toivo!”
On jo monia vuosia kulunut siitä, kun itse joissakin uskovien tapahtumissa ollessani sisimmässäni itkin sitä maailmallisuutta, jonka koin jo silloin hyvin epämiellyttävänä kokemuksena, varsinkin ns. ”ylistysmusiikin” kohdalla. Joissakin tapahtumissa saattoi olla jopa ”diskofiilistä” musiikin ja värivalojen kera kaiken sen ”hengelliseksi tarkoitetun” ohjelman joukossa. Tuollainen sai minut ”voimaan huonosti sisimmässäni” ja yleensä pakenin tilaisuuksista pois kesken kaiken. Sydämeni valtasi murhe tästä kaikesta…
”Ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan. Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, hänestä tulee Jumalan vihollinen.”
Jaak 4:4
Uteliaisuudestani tuossa eräänä päivänä ajattelin vilkaista erästä uskovien kesätapahtumassa taltioitua tallennetta YouTubesta, mutta en kyennyt sitä katsomaan muutamaa minuuttia kauempaa, sillä siitä(kin) hyökyi vastaani se sama maailmallinen ”esiintymisen meininki” aivan kuin olisin katsonut jotain tallennetta tuolta tämän päivän rock-festareilta enkä uskovien tapahtumaa. Järkytyin – taas kerran – ja murhe valtasi mielen.
Voi miten paljon onkaan luopumusta uskovien keskuudessa, valheherätystä, monenlaista eksytystä, joiden kautta ihminen tulee petetyksi monin tavoin! Missä on julistus synnistä? Parannuksenteko? Muutos? Pyhitys? Erottuminen maailmasta, maailman tavoista? Omalle lihalle kuoleminen? Missä on JHVH:n kunnioitus ja pelko? Muun muassa em. kysymyksiä nousi mieleeni.
Olin myös ”sattumalta” lukemassa juuri Raamattua kuningasten kirjan kohdalla aloitettuani sen jokunen viikko sitten alusta, ja siinäpä eteeni nousi hyvin ajankohtaan sopiva jae epäjumalien palvomiseen liittyen; 1Kun 18:21 Ja Elia astui kaiken kansan eteen ja sanoi: ”Kuinka kauan te onnutte molemmille puolille? Jos Herra on Jumala, seuratkaa häntä; mutta jos Baal on Jumala, seuratkaa häntä.” Eikä kansa vastannut hänelle mitään. KR33/38
Niin surullista… mutta tämän kaiken luopumuksen ja eksytyksen on tapahduttava, ennen kuin Messias, Jeshua – Ihmisen Poika – on palaava takaisin hallitsemaan.
Tänään onkin vielä mahdollisuus tehdä parannus, kääntyä takaisin, jos on polulta pois poikennut, tunnustaa rikkomuksensa… Jeshuan veri puhdistaa tänäänkin meidät synneistämme, kun me ne tunnustamme ja ne hylkäämme – saamme vastaanottaa ja uskoa anteeksiannon Hänen sovitusuhriveressään.
Ja näiden pohdintojeni jälkeen tuli yö, jolloin sisimmässäni soi nämä sanat läpi yön, aamulla heräten niihin: ”joka janoaa, hän tulla saa luokse Jeesuksen, luokse Mestarin, joka uskoo Häneen, joka luottaa Häneen, elämän alkaa voi uudestaan”
Kol 3:16–17 Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne. Ja kaikki, minkä teette sanalla tai työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttansa. KR33/38
Amen!
Käyttämäni Raamatun käännökset:
Raamattu kansalle, JKR Uuras Saarnivaaran käännös, R33/38, ASUT Aapeli Saarisalon käännös, Biblia1776, KR1992, Toivo Koilo Suuri Ilosanoma