Kategoria: Usko

  • Hän on ensin rakastanut meitä

    Siinä on rakkaus – ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että Hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.

    Ajatuksia Sanan ääreltä; Valvoessani jälleen kerran yön tunteina kovien kipujen saattelemana sydämelleni nousi lause ”Hän on ensin rakastanut meitä”. (1Jh 4:19)

    Jäin tätä oikein ”maistelemaan” ja todellakin, se on kerrassaan aivan ihmeellistä, miten paljon Elävä Jumala on meitä syntisiä ihmisiä rakastanut antaessaan ainoan rakkaan Poikansa meidän takiamme uhriksi meidän syntiemme tähden, ettei yksikään joutuisi tuhoon, sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan lahja on iankaikkinen elämä Messiaassa Jeshuassa, Elävän Jumalan Pojassa. Hän oli kuollut, mutta Hän elää aina ja iankaikkisesti, niin kuin meille on kirjoitettu (Ilm 1:17-18) ”Minä olen ensimmäinen ja viimeinen, ja Minä elän; ja Minä olin kuollut, ja katso, Minä elän aina ja iankaikkisesti, ja Minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet.”

    ”…Hän ennen maailman perustamista oli Hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat Hänen edessään…”

    Ef 1:4

    (Ef 1:3-5) Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa, niin kuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa, edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan

    En voi lakata tätä osakseni tullutta ihmettä ihmettelemästä, yhä uudelleen ja uudelleen se nousee ajatuksiini ja valtava kiitosmieli valtaa koko sisimpäni – kiitos Jeshua verestäsi, joka on vuodatettu myös minun syntieni vuoksi. Neljätoista vuotta sitten minäkin, synnin paaduttama avionrikkojanainen sain kohdata armon Jeshuan (Jeesuksen) veren puhdistuksessa – Jumalan Pojan kallisarvoinen veri vuodatettiin meidän edestämme reilut 2000 vuotta sitten – ja sain uskoa kaikki syntini anteeksiannetuiksi tuon vuodatetun syntiuhriveren kautta. Sain tulla osalliseksi tästä ihmeellisestä verestä ja armosta antaessani elämäni Vapahtajani hallintavaltaan.

    ”Jokaisen, joka tunnustaa Minut (Jeshuan) ihmisten edessä, myös Ihmisen Poika tunnustaa Jumalan enkelien edessä. Mutta joka kieltää Minut ihmisten edessä, se kielletään Jumalan enkelien edessä.”

    Lk 12:8-9

    Näinä yön tunteina kivunkin keskellä kiitos valtaa mielen olosuhteista huolimatta, niin suuri armo on tullut minunkin osakseni. Saan turvata yksin Häneen, Vapahtajaani ja Parantajaani! ”Hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli Hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja Hänen haavainsa kautta me olemme paratut.” (Jes 53:5)

    Samalla mietin monia maailmassa matkaavia uskosta osattomia ihmisiä, jotka vaeltavat tuhoon johtavaa tietä tuntematta ja kokematta tätä niin suurta armoa – he eivät ole kuulleet tätä Ilosanomaa vielä tai eivät ole halunneet kuulla – heidän sydämensä on paatunut synnin orjuudessa. Miten heille saisi vielä kerrotuksi tästä niin suuresta armosta, joka heillekin on varattuna, kunpa he vaan sen ottaisivat katuvassa uskossa vastaan – lahjan Taivaista! Jeshuan sanoin: ”Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän. Rukoilkaa siis elon Herraa, että Hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa.” (Mt 9:36-38)

    Jos sinä, joka tätä luet, et vielä ole osallinen tästä suuresta armosta, niin tänään on sinullakin mahdollisuus siihen – Jeshuan (Jeesuksen) veri on vuodatettu sinunkin syntiesi vuoksi. Sinä voit tunnustaa syntisi Hänelle ja pyytää Hänet elämäsi Herraksi juuri nyt.

    ”… Jumala oli Messiaassa ja sovitti maailman itsensä kanssa…”

    Mestari, Messias Jeshua on meidän syntiemme sovitus, eikä vain meidän, vaan koko maailman syntien. (2Kor 5:18—19 ) ”Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan.”

    ”Tämä on Minun käskyni, että te rakastatte toisianne, niin kuin Minä (Jeshua) olen teitä rakastanut.”

    Jh 13:34; Jh 15:12; Jh 15:17; Rm 13:8

    1Jh 4:7—13 Rakkaani, rakastakaamme toinen toistamme, sillä rakkaus on Jumalasta; ja jokainen, joka rakastaa, on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan. Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus. Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa. Siinä on rakkaus – ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.  Rakkaani, jos Jumala on näin meitä rakastanut, niin mekin olemme velvolliset rakastamaan toinen toistamme. Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Jos me rakastamme toinen toistamme, niin Jumala pysyy meissä, ja hänen rakkautensa on tullut täydelliseksi meissä. Siitä me tiedämme pysyvämme hänessä ja hänen pysyvän meissä, että hän on antanut meille Henkeänsä.

    Amen! Näissä ajatuksissa tänään Sanan äärellä….

    Herramme Jeshuan Messiaan armo ja Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon kaikkien teidän kanssanne. Amen!


    Käyttämäni Raamatun käännökset:
    Raamattu kansalle, JKR Uuras Saarnivaaran käännös, R33/38, ASUT Aapeli Saarisalon käännös, Biblia1776, KR1992, Toivo Koilo Suuri Ilosanoma


  • Älkäämme istuko siellä missä pilkkaajat istuvat

    Autuaat ne, joiden tie on nuhteeton, jotka JHVH:n (Herran) laissa vaeltavat!

    Autuaat ne, jotka ottavat vaarin Hänen todistuksistaan, jotka etsivät Häntä kaikesta sydämestänsä. (Ps 119:1—2)

    Sanan ääreltä muutama ajankohtainen murunen tähän päivään ja pohdintaani aiheesta, joka on jo pidempään itseäni mietityttänyt meidän uskovien joka päiväisessä vaelluksessa – ”vietämmekö aikaamme siellä, missä pilkkaajat istuvat ja vaellamme jumalattomain neuvossa?” 

    (lisää…)
  • Vaeltaaksemme arvokkaasti

    ”… kaikessa nöyryydessä ja hiljaisuudessa …”

    Niin kehoitan siis minä, joka olen vankina Herrassa, teitä vaeltamaan, niin kuin saamanne kutsumuksen arvo vaatii, kaikessa nöyryydessä ja hiljaisuudessa ja pitkämielisyydessä kärsien toinen toistanne rakkaudessa ja pyrkien säilyttämään hengen yhteyden rauhan yhdyssiteellä Ef 4:1-3

    On tämä Sanan äärellä hiljentyminen niin ihmeellistä, kun saattaa jäädä kiinni pitkäksi toviksi yhteen jakeeseen, tai nyt paremminkin muutamaan sanaan – ”vaeltamaan niin kuin saamanne kutsumuksen arvo vaatii” – ja siitä alkaakin pikkuhiljaa kehkeytyä ajatuksissa monenlaisia pohdintoja ”asiasta ja myös asian vierestä”.

    (lisää…)
  • Minä tulin sinua varten

    Minä tulin sinua varten

    Herran Henki on minun päälläni, sillä Hän on voidellut minut julistamaan ilosanomaa köyhille, Hän on lähettänyt minut (parantamaan sydämeltään särkyneitä), saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näön saamista, päästämään sorretut vapauteen, julistamaan Herran otollista vuotta.” Lk 4:18—19 Toivo Koilo {kts. myös Jes 61:1–3}

    Jälleen muutama hajanainen ajatus ja Sanan kohtia aiheeseen liittyen pohdittavaksi ja tutkittavaksi tämän päivän (12.12.2024) matkaevääksi. Eilen illalla tuli ajatuksiini tutusta laulusta muutamia lauseita, jotka jäivät puhuttelemaan: Minä tulin sinua varten, jolla ei ole ystävääsillä sinä olet Minulle rakas, olen tähtesi kärsinyt…Minä kannoin tuomion, kun jälleen kerran pohdin tätä omaa yksinäisyyttäni ja erilaisuuttani täällä ajassa, maailman keskellä, tätä omaa erämaa-aikaani. Tämä yksinäisyys ja erilaisuus jotenkin korostuu, ainakin minulla, aina tähän samaan aikaan vuodesta, kun maailman ihmiset hössöttävät ”joulunsa” takia ja tietäessäni perheiden, sukujen sekä ystävien kokoontuvan yhteen viettämään yhteistä aikaa ”juhlan merkeissä”.

    (lisää…)
  • Jokaisesta turhasta sanasta

    ”Joka ei hillitse kieltään, hänen Jumalan palveluksensa on turha

    JHVH (Herra), aseta suulleni vartija, vartioi huulteni ovea.

    Ps 141:3

    Muutama ajatus ja Sanasta poimittua matkaevääksi tähän päivään (11.12.2024) meille jokaiselle. Tänään aiheena minua puhutteli apostoli Jakobin kirjoittama toteamus ”Jos joku (teistä) luulee palvelevansa Jumalaa eikä hillitse kieltään, vaan pettää sydämensä, hänen Jumalan palveluksensa on turha.”  

    Apostoli varoittaa kirjeessään myös, ettei kovin moni ryhtyisi opettajaksi, koska me ihmiset hairahdumme monin tavoin, myös puheissamme, ja opettajilla onkin todella suuri vastuu siitä, mitä he puhuvat ja mitä he opettavat kuulijoilleen. ”Jos joku ei hairahdu puheissaan, hän on täydellinen mies ja kykenee hallitsemaan myös koko ruumiinsa.” {kts. Jaak 1:26, Jaak 3:1–2}

    (lisää…)
  • Hedelmästä meidät tunnetaan

    Valon hedelmä ilmenee kaikenlaisena hyvyytenä, vanhurskautena ja totuutena

    Jatkan pohdintaani edellisen kirjoitukseni jatkoksi, nyt hedelmästä, joka uskossa kasvun ja Jumalan tuntemisen myötä meissä tulee esiin.

    On kirjoitettu, että ennen me, jotka olimme maailmassa, olimme pimeys, mutta nyt Jeshuan seuraajina olemme valo Herrassa. Joten vaeltakaamme valon lapsina, sillä valon hedelmä ilmenee kaikenlaisena hyvyytenä, vanhurskautena ja totuutena. Tutkikaamme, mikä on JHVH:lle (Herralle) mieleistä. Emme saa enää olla osallisina pimeyden hedelmättömiin tekoihin. (kts. Ef 5:8–11)

    (lisää…)
  • Pohdintaani sydämen maaperästä

    Sanan äärellä luin äskettäin Jeshuan (Jeesuksen) kertoman vertauksen erilaisista maaperistä ja lukemani sai minut pohtimaan tätä omaa 13 vuotista matkaani Jeshuan kanssa sekä kasvuani Jumalan tuntemisessa. Mietin myös, että minkälaiseen maaperään Sanan siemen tämän päivän kuulijoilla saa pudota, kun aikakausi on muuttunut melko paljonkin tuosta Jeshuan aikaisesta hetkestä. Monen ihmislapsen sydämen maaperä taitaa olla tänä päivänä kovaksi paatunutta heidän ollessaan hyvin kiireisiä omissa menoissaan ja mieltymyksissään tehden sitä, mikä heidän omasta mielestään on oikein. Monet ovat hyvin vastahakoisia edes kuuntelemaan Ilosanomaa Jeshuasta (Jeesuksesta) ja syntien anteeksiantamuksesta Hänen sovitusuhriveressään.

    (lisää…)
  • Uskovien avioero?

    Mitä Raamatussa kerrotaan uskovien avioerosta ja uudelleen avioitumisesta?

    Tänä aamupäivänä ajatuksissani alkoi jälleen pyöriä asia, joka liittyy uskovien avioeroihin ja uudelleen avioitumisiin. Olen näistä pohdinnoistani tämän aiheen tiimoilta kirjoittanut täällä aiemminkin – ”avionrikkojana” – mutta haluan uudelleen nostaa tämän asian ihan kertauksen vuoksi esiin, sillä tämä on vakavasti otettava asia meille jokaiselle. On nimittäin kirjoitettu, että avionrikkojat eivät tule perimään JHVH:n Kuningaskuntaa, elleivät tee synneistään parannusta ja antaudu Jeshuan (Jeesuksen) sovitusuhriveren puhdistettavaksi. älä enää syntiä tee!”

    (lisää…)
  • Tutkikaamme itseämme

    Kilvoitelkaamme päästäksemme ahtaasta portista sisään!

    Olin tänään, Shabatin aamuna, profeetta Joelin kirjan äärellä lukemassa JHVH:n päivästä ja siitä lähtivät nämä minun hajanaiset ajatukseni liikkeelle, joita tähän nyt muutamia kirjoittelen sinullekin pohdittavaksi, nämä eivät ole missään loogisessa järjestyksessä…

    ”Kilvoitelkaa päästäksenne sisälle ahtaasta ovesta, sillä monet, minä sanon teille, yrittävät päästä sisälle mutta eivät voi.”

    (ks. Lk 13:22—30, Mt 7:13—14)

    Eilen iltasella, Shabatin alettua, olin lukemassa siitä, mitä apostoli Shaul, Paavali, kirjoittaa toisessa kirjeessään Korinttin seurakunnan uskoville, jossa hän kehottaa uskovia tutkimaan itseään, ovatko he uskossa, sekä koettelemaan itseään, onko Jeshua Messias heissä, (ks. 2Kor 13:5–6). Kirjeessään Rooman seurakunnalle Shaul puolestaan kirjoittaa, että sellainen, jolla ei ole Messiaan Henkeä, ei myöskään ole Messiaan Jeshuan oma. Kaikki, joita Jumalan Henki johdattaa, ovat Jumalan lapsia, sillä Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia, (ks. Rm 8:5—17).

    (lisää…)
  • Velkani on maksettu

    Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Messias kuoli meidän puolestamme, kun me vielä olimme syntisiä

    Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Hänen Poikaansa, Messias Jeshuaan. Hän syntyi tänne ihmiseksi tullakseen osalliseksi lihasta ja verestä, kuten meillä ihmisillä on, jotta Hän kuoleman kautta voi kukistaa paholaisen ja sovittaa kansan synnit. [ks. Hb 2:14-18]. Hän kärsi meidän edestämme hirvittävän kidutuskuoleman Golgatan ristinpuulla. Hänet, Poikansa, Isä Jumala herätti Esikoisena kuolemaan nukkuneista.

    Tämän Jumalan vanhurskauden saavat omakseen kaikki, jotka uskovat Häneen niin kuin on Kirjoituksissa kirjoitettu. Hänessä yksin meillä on lunastus Hänen verensä kautta sekä rikkomusten anteeksisaaminen. Hänen kauttaan meillä on Isä, joka on taivaissa, ja me olemme Elävän Jumalan lapsia Jeshuassa Messiaassa.

    ”Kuka ikinä kieltää Pojan (Jeshuan), hänellä ei ole Isääkään.
    Joka tunnustaa Pojan, hänellä on myös Isä.”

    [ks. Gal 4; Rm 3:22; 1Jh 2:23]
    (lisää…)