… olen saanut syntyä uudesti, olen löytänyt aarteen kalleimman, olen löytänyt Jeesuksen …
teksti päivitetty 15.3.2026

”Olen saanut syntini anteeksi, olen saanut syntyä uudesti, olen löytänyt aarteen kalleimman, olen löytänyt Jeesuksen” lauletaan eräässä laulussa ja haluan iloiten yhtyä tähän lauluun, sillä minäkin olen saanut syntini anteeksi Hänen verensä kautta, enkä enää halua palata entiseen elämään maailmassa. Loppusyksystä 2011 sain jättää elämäni hallinnan Lunastajalleni, Herralleni Jeshualle, Jeesukselle.
Olen saanut armon syntyä uudesti ylhäältä, olen saanut aarteen kalleimman, tuon sovitusuhriveren puhdistuksen, tuon veren, joka kerran Golgatan keskimmäisellä ristin puulla meidän edestämme vuodatettiin, meidän rikkomustemme tähden – tuo kallis veri Vapahtajan – sillä on kirjoitettu, että ilman uhriveren vuodatusta ei tapahdu anteeksiantamusta.
Raamatusta luin ihmeellisiä kertomuksia Vapahtajastani sekä Hänen ihmeteoistaan. Meidän Raamatussamme Häntä kutsutaan nimellä Jeesus, Kristus {kreik. iēsū́s, ḵrīstós}.
Kun aikaa oli kulunut ja sain pikkuhiljaa kasvaa uskossani sekä myös kasvaa Sanan tuntemisessa, niin tuolloin myös sain oppia tuntemaan Vapahtajani Hänen heprealaisella nimellään, Jehoshua / Jeshua ישוע , joka tarkoittaa ”JHVH pelastaa”, ”JHVH on pelastus” ja tällä nimellä olen oppinut näiden vuosien aikana Häntä kutsumaan, ja sitä käytän myös teksteissäni. Messias, Voideltu (”mashiach”, tarkoittaa ”voideltu” – Hamashiach).
Syntini on sovitettu, velkani on maksettu!
Iankaikkisen Hengen kautta Hän, Messias, uhrasi itsensä viattomana Jumalalle ja sai aikaan iankaikkisen lunastuksen. Hänessä meillä on lunastus Hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksi saaminen Hänen armonsa rikkauden mukaan. Meidät, minutkin, on lunastettu Elävälle Jumalalle Messiaan kalliilla verellä, virheettömän ja tahrattoman Karitsan uhriverellä, joka vuodatettiin Golgatalla meidän puolestamme. (kts. Heb 9, Ilm 5:9, Ef 1:7, 1Piet 1:18–19).
Vaelsin viitisenkymmentä vuotta laveaa synnintietä maailmassa ilman Jumalaa, ja sen tien kulkijat vaeltavat kohti kadotusta kauas Jumalasta, kohti tulijärveä, elleivät he tee parannusta ja käänny Jumalan puoleen Jeshuan, Jeesuksen, sovitusverellä puhdistettuina.
Tätä tietä vaeltaessani kohtasin kaikki mahdolliset maailman houkutukset ja viettelykset eläen itseäni varten, palvelin paholaisen tarkoituksia kaikin mahdollisin tavoin, jotka saattoivat minut kaikessa rikkomaan Pyhää Jumalaa vastaan, harjoittamaan syntiä, koska en tuntenut Jumalaa enkä Hänen tahtoaan.
Jos me tunnustamme syntimme …
Jokainen, joka harjoittaa syntiä, on synnin orja, niin olin minäkin maailmassa ollessani. Kun Jumalan Poika, Jeshua, Messias on saanut vapauttaa minut synnin orjuudesta, niin saan olla todella vapaa. Kirjoitetusta Sanasta saan myös lukea, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan ja joka tahtoo olla maailman ystävä, hänestä tulee Jumalan vihollinen. (kts. Jaak4:4)
Sellainen, joka rikkomuksensa tunnustaa ja hylkää ne, hän saa armon, ja jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala on uskollinen ja vanhurskas niin, että Hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Autuas on se, jonka rikokset on annettu anteeksi ja synnit on peitetty, sillä joka rikkomuksensa salaa, hän ei menesty. (kts. Rm 4:7, Snl 28:13, 1Jh 1:9)
Taivaallinen Isä kutsui minua luokseen monin tavoin vuosien kuluessa …
Etsin monia erilaisia vääriä asioita elämääni, sisimpäni tyhjyyden täyttäjäksi. Yritin kaikille kelvata, mutta se rikkoi minut. Uskoontulemisesta en ymmärtänyt tuolloin yhtään mitään, en siitä, että tarvitaan henkilökohtainen suhde Jumalan kanssa, vaikka jotenkin kyllä tiesin sen, että Jumala on jossain, koska olin kuullut Hänestä puhuttavan kotonakin ja suoritin myös uskonnollisia asioita niin kuin olin oppinut lapsuudesta lähtien, mutta se ei riittänyt pelastumiseeni.
Jumalan Henki kuitenkin veti minua vuosien saatossa pikkuhiljaa päämäärää kohti antaen minulle eräänlaisen pienen sisäisen kaipauksen siitä, että on varmaan jotain muutakin, vieläkin suurempaa kuin mitä olen ymmärtänytkään, mutta mitä se on, en tuolloin vielä tiennyt.
Meillä on rukouksia kuuleva Elävä Jumala ja Kaikkivaltias kuulikin ne monet äitini ja monien muidenkin huokailemat esirukoukset puolestani vuosikymmenien kuluessa.
Hän valmisteli näiden vuosien aikana sydämeni maaperää, että Hänen Sanansa istutus voisi joskus saada siellä kasvunkin, kun on sen aika.
Hän kutsui minua, Hän muokkasi minua monin eri tavoin monien erilaisten elämän haastavien tilanteiden kautta, joita jouduin läpikäymään omien virhevalintojeni sekä harjoittamani syntielämän vuoksi – jopa vakavan aivokuumeen pysäyttämänä – mutta olin aika kovapäinen oppimaan kaikista niistä monista vaikeuksista huolimatta, että olisin vielä kääntynyt lopullisesti pahoista teoistani Hänen puoleensa.
Kestikin elämästäni reilu viisikymmentä vuotta ennen kuin olin valmis nöyrtymään Hänen edessään ja tekemään lopullisen käännöksen elämäni suunnassa.
Lapsuudessa äitini ja mummuni kylvämä siemen sekä pyhäkoulussa ja rippikoulussa kylvetty siemen alkoi saada pikkuhiljaa sijaa sisimmässäni kaiken kauhistuttavan syntielämäni keskelle.
Isäni poisnukkumisen jälkeen vuonna 2003 Pyhyyden Hengen vaikutuksesta aloin uudelleen innostua ja kiinnostua hengellisistä asioista. Minuun teki tuolla hetkellä suuren ja lähtemättömän vaikutuksen yhteinen hetkemme isäni kanssa siinä hänen vuoteensa äärellä ennen hänen siirtymistään ajasta ikuisuuteen. Saimme viettää pienen yhteisen hartaushetken sairaalapastorin läsnä ollessa.
Ja siunatessaan minut ennen sairaalasta lähtöäni äidin luo, isäni käski myös minun huolehtia äidistä ja kaikista asioista sanoen itsestään että ”hän pääsee maanantaina kotiin”. En oikein ymmärtänyt tätä, ja sanoin, että tuskin ne sinua vielä kotiuttavat, mutta muutaman päivän kuluttua oli maanantai ja isä nukkui pois aamuyön tunteina.
Tämän jälkeen kohdallani alkoi ikään kuin varovainen hapuiluni Jumalan puoleen kuitenkaan ymmärtämättä vielä mitään lopputuloksesta, jonka joskus tulisin kokemaan, vuosia myöhemmin, että saan olla Herran Jeshuan oma, Jumalan lapsi.
Tuohon isän poismenoon liittyvä useampi viikko uskovan äitini luona hänen tukenaan ja isän poismeno vaikuttivat minussa sen, että aloin pikkuhiljaa kääntyä useammin Jumalan puoleen, myös katsoin kristillistä tv-kanavaakin, mutta jos siellä tuli ohjelma, joka toi synnintunnon sydämelleni, vaihdoin sen pikimmiten maalliselle ohjelmalle.
Mutta kylvöä oli jo tapahtunut ja siemen oli asetettu Jumalan toimesta itämään sisimpääni, vaikka olin edelleen pahasti kiinni maailmassa synnin orjana, kunnes kutsu tulisi eräänä päivänä vieläkin lähemmäksi ja valintani hetki lähestyisi Jumalan valtakunnasta käsin Hänen ajallaan ja tavallaan.
Kului vielä noin seitsemän vuotta isäni poisnukkumisesta, kunnes sain seuraavaksi olla äitini viimeisissä hetkissä läsnä, tällä kertaa näkemässä itse, miten Jeesukseen uskonut, Häneen luottamuksensa asettanut äitini, oli niin kiitollisen ja onnellisen näköinen jättäessään kyynelsilmin hymyillen jäähyväiset minulle ennen kuin henkäisi viimeisen kerran nukahtaen uneen, josta hänet kerran tullaan herättämään, niin kuin meidät jokainen kerran herätetään; hyvää tehneet elämän ylösnousemukseen mutta pahaa tehneet tuomion ylösnousemukseen.
Ei kukaan voi tulla Jeshuan, Jeesuksen, luo, ellei Isä häntä vedä …
On kirjoitettu, että ”autuas on hän, joka tästedes kuolee Herrassa” tarkoittaen, että on kuollessaan ollut Herramme Jeshuan, Jeesuksen, oma, Hänen verellään pesty ja synnit anteeksiannettuina. Hänellä on näin ollen henkilökohtainen suhde Jeshuan, Jeesuksen, kanssa ja hän on kääntynyt maailmallisesta ja lihallisesta syntielämästä pois Jumalan luokse. Jos joku on Jeshuassa, hän on uusi luomus, vanha on kadonnut.
Äitini oli jättänyt arvokkaista arvokkaimman perinnön – ei kultaa eikä hopeaa – yksinkertaiset ruutuvihot, joihin oli kirjoitettu Raamatun lauseita ja rukouksia – rukouksia myös minun pelastumiseni puolestani. Äitini tunteita, rakkautta ja luottamusta Jeesukseen kaikessa.
Äitini usein lausumat sanat ”Jumala näkee ja kuulee kaiken, vaikka hän (äiti) ei näe…” kolkutteli omalla tunnollani. Nämä aiheuttivat sen, että halusin samaa, kuin äidillä oli ollut. Nämä vihkojen kirjoitukset eivät jättäneet kylmäksi, vaan minussa alkoi rakentamani padot murtumaan; ensin säröille, ja siitä se lähti – minun puolentoista vuoden etsimiseni aika. Aloin rukoilla, ja huutaa Jumalan puoleen, että haluan tulla uskoon, niin kuin äitinikin oli.
Jeshua, Jeesus, sanoo ”ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei minun Isäni sitä hänelle suo” ja vielä Hän sanoo: ”Ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, vedä häntä. Sen, joka tulee, minä herätän viimeisenä päivänä. Profeetoissa on kirjoitettu: ’Heistä kaikista tulee Jumalan opettamia. ’Jokainen, joka on kuunnellut Isää ja oppinut häneltä, tulee minun luokseni. Isää tosin ei kukaan ole nähnyt. Ainoastaan hän, joka on tullut Jumalan luota, on nähnyt Isän. Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo, sillä on iankaikkinen elämä. Minä olen elämän leipä.” […] ”Jokainen, jonka Isä antaa minulle, tulee minun luokseni, ja sitä, joka tulee minun luokseni, minä en ikinä heitä ulos.” Jh 6:65, Jh 6:29, 44–48, 37
Viimein monien kipeiden elämänvaiheiden jälkeen sain osakseni ansaitsemattoman armon …
Vuosikymmeniä siis vieri ja olin monin eri tavoin kiinni harjoittamissani pimeyden teoissa, synnin orjuuttamana, kunnes viimein niiden monien erilaisten ja kipeiden elämänvaiheiden jälkeen tuli Jumalan Pyhyyden Hengen vaikutuksesta valtava tarve tunnustaa syntini, sillä minulle tuli hätä sielustani ja synnintunto sisimpääni ollessani jälleen kerran viinihuuruissani itsesäälissä alaspainettuna pohtien jälleen kerran päivieni päättämistä itse… Sieltä minut tuotiin pois – kuolemasta elämään!
On ihmeellistä, että vääristä valinnoistani huolimatta Israelin Pyhä Jumala kutsui minuakin, syntistä avionrikkojanaista. Olen saanut armon armosta, ja saan ihmetellä, miten Hän katsoi edes tällaisen eksyneen, maailmassa rikkoutuneen ja saatanan sitoman ihmisraunion puoleen ja alkoi vetämään määrätietoisesti puoleensa ja vielä antaa mahdollisuuden tulla valinnan paikalle, syntisen paikalle, valitsenko elämän vai kuoleman. Sain Hänen armostaan valita Elämän Jeshuassa ja nöyrtyä Jumalan väkevän alla tunteakseni Hänen valtavan Rakkauden minuakin kohtaan – ansaitsematon rakkaus minunkin osakseni – Jeshua on Tie, Totuus ja Elämä!
Eräässä iltahetkessä toistin tv-ohjelmassa lausutun ns. syntisen rukouksen ja tämän jälkeen alkoi prosessi ja asioita alkoi tapahtua elämässäni johtaen lopulta minut kokemaan henkilökohtaisen ja oikean synnintunnon, jonka Jumala itse minussa vaikutti. Lopulta sain ihan omin sanoin, omalla ymmärrykselläni, kokosydämisesti, pyytää syntejäni anteeksi ja Jeesuksen elämäni Herraksi ja Vapahtajaksi. Nyt vasta tunsin, mitä oikeasti on ”uskoontulo”, kun pyyntöni tuli koko sydämestäni ja hädästäni, synnintunnosta käsin ja sain sisäisen varmuuden, että nyt olen Jeesuksen oma.
Onhan kirjoitettu, että Totuuden Henki näyttää todeksi synnin, vanhurskauden ja tuomion – niin Hän näytti minullekin – synnin, miten olen rikkonut Elävää Jumalaa vastaan koko elämäni ajan sekä vanhurskauden Jeshuassa, Hänen sovitustyönsä kautta, sillä Jumalan vanhurskaus tulee Jeshuan, Messiaan, uskon kautta. Ja vielä tuomion, mikä olisi ollut seurauksena siitä, mikäli olisin jatkanut synnin harjoittamista enkä olisi tehnyt parannusta syntielämästäni, eli minua olisi odottanut ikuinen kadotus Jumalan Kasvoista ja paikka tulisessa järvessä, kuten on kirjoitettu Ilm 21:8 ”pelkurit, epäuskoiset, saastaiset, murhaajat, huorintekijät, noituutta harjoittavat, epäjumalien palvelijat ja kaikki valehtelijat saavat osansa järvessä, joka palaa tulta ja tulikiveä. Tämä on toinen kuolema.”
Kohdallani ainakin toteutui kirjoitettu Sana, jossa kerrotaan, että jokainen, joka on kuunnellut Taivaallista Isää ja oppinut Häneltä, tulee Jeshuan luokse. Hän vaikutti minussa tahtomisen ja tekemisen, sen, että käännyn Hänen puoleensa. Jeshuan ihanat sanat on kirjoitettu meille luettavaksi, että jokainen, jonka Isä antaa Hänelle, Jeshualle, tulee Jeshuan luokse ja sitä, joka Hänen luoksensa tulee, Hän ei heitä luotaan.
Sain armosta tulla osalliseksi Uudesta Liitosta Jeshuan sovitusuhriveren kautta …
Sain lupautua liittoon Jeshuan kanssa, Hänen, joka on näkymättömän Jumalan kuva, Hän on koko luomakunnan esikoinen. Hänessä luotiin kaikki, mitä on taivaissa ja maan päällä, näkyvät ja näkymättömät, kaikki on luotu Hänen kauttaan ja Häneen – Hän on ennen kaikkea muuta, ja Hänessä kaikki pysyy voimassa. Hän on ollut olemassa jo ennen aikojen alkua… Olen Jeshuan omaisuutta, Hänen kalliilla verellään ostettu maailmasta, en ole enää itseni oma enkä voi elää enää itseäni varten vaan Häntä varten, Herraani varten. Kaikki on Hänen!
Jumala on opettanut minua monien erilaisten vaikeuksien kautta näkemään Hänen valtasuuruuttaan ja kaikkivaltiuttaan. Herramme Jeshua sanoo, että kaikkia niitä, joita Hän rakastaa, Hän nuhtelee ja kurittaa (Ilm 3:19)
Ja tälle iankaikkiselle tielle minä kutsun sinua rakas lukijani!!! Tämä on Iankaikkisen Elämän tie Herran Jeshuan kanssa!!! Jotka kärsivällisinä uskossa pysyvät loppuun asti, heille on luvattu elämän kruunu.
Uskoontulon jälkeisestä ajasta, kasvamisestani uskossa, parannuksenteosta, sekä siitä, miksi en enää voi elää niin kuin elin maailmassa ollessani, näistä kerron erikseen…
”Ole uskollinen kuolemaan asti, niin Minä annan sinulle elämän kruunun” Ilm 2:10
Amen! Tule pian, Herrani Jeshua!
Käyttämäni Raamatun käännökset:
Raamattu kansalle, JKR Uuras Saarnivaaran käännös, R33/38, ASUT Aapeli Saarisalon käännös, Biblia1776, KR1992, Toivo Koilo Suuri Ilosanoma