Kehottakaa sen sijaan toisianne joka päivä, niin kauan kuin sanotaan ”tänä päivänä”, ettei kukaan teistä synnin pettämänä paatuisi...
Pyörittelen ajatuksissani toteamusta ”kerran pelastettu, aina pelastettu”, mitä sillä tahdotaan sanoa, onko asia todella näin? Olen päätynyt varovaiseksi tuon lauseen kohdalla saadessani armosta olla Jumalan Sanan äärellä ja kasvaa Jumalan tahdon tuntemisessa, ja huomata myös sen, miten tänä päivänä uskovakin voi poiketa pois tieltä ja langeta synnin pettämänä. Hän ei välttämättä enää kykenekään palaamaan takaisin ja hänen tiensä on tullut hyvinkin vaivalloiseksi ja täyteen kärsimystä. Mutta siltä tieltä on vielä mahdollisuus palata takaisin – ”seitsemästi vanhurskas lankeaa, ja nousee jälleen” – on mahdollisuus tunnustaa rikkomuksensa ja uskoa ne anteeksi annetuiksi Jeshuan veressä.
Varokaa, veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta. Kehottakaa sen sijaan toisianne joka päivä, niin kauan kuin sanotaan ”tänä päivänä”, ettei kukaan teistä synnin pettämänä paatuisi. Mehän olemme tulleet osallisiksi Kristuksesta, kunhan vain pysymme loppuun asti vahvoina siinä luottamuksessa, joka meillä alussa oli. Hb 3:12–14
”autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan”
Tästä syystä onkin alati oltava hyvin varuillaan ja tarkkana oman vaelluksensa tilasta sekä myös tutkittava omaa hengellistä tilaansa, mille pohjalle on rakentanut ja miten on rakentanut, ettei synnin pettämänä lankeaisi pois, paatuisi sydämessään luopuen Elävästä Jumalasta.
En voi mitenkään tietää tulevia päiviä ja hetkiä, kiusauksia ja koettelemuksia, joita eteeni asetetaan minun sydämeni tilan koettelemiseksi Jumalan edessä ja kestänkö kaiken seisoen lujasti pystyssä Häneen turvaten ja luottaen kaikissa mahdollisissa kärsimyksissä. Itse en siihen kykene, ellen saa siihen voimaa ja rohkeutta Jeshualta, ja ellei minulla ole luottamus Hänessä.
”varokaamme, ettei vain kenelläkään meistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu Elävästä Jumalasta!”
Meitä kehotetaan koko ajan valvomaan ja rukoilemaan, ettemme joutuisi kiusaukseen, koska meidän synnin turmelema lihamme, luontomme, on heikko. Näin ollen vaeltakaamme Hengessä, niin ettemme toteuttaisi niitä lihan haluja ja tekoja; haureus, saastaisuus, irstaus, epäjumalien palveleminen, noituus, vihamielisyydet, riita, kiivaus, vihat, juonittelut, eripuraisuudet, harhaopit, kateus, juomingit, mässäilyt jne. Ne, jotka tällaisia asioita alati harjoittavat, eivät tule perimään Jumalan Kuningaskuntaa. (kts. Gal 5)
Valvokaamme siis ja pysykäämme lujina uskossa ja kasvakaamme Sanan tuntemisessa, ettemme joutuisi virran vietäväksi erilaisten eksyttävien opintuulien mukana, jotka eivät ole Jumalan Sanan mukaisia tai oman epäuskon, uskon puutteenkaan, tähden. Usko on Jumalan lahja …
”… varokaamme, ettei kukaan meistä synnin pettämänä paatuisi … ”
Mieleeni muistuu Raamatusta kuvaus siitä, miten useimmat Israelin lapset olivat tottelemattomia ja uppiniskaisia kapinoiden Jumalaa vastaan erämaassa vaeltaessaan ja Jumala ei näihin tottelemattomiin mieltynyt, sillä saivathan he surmansa autiomaassa.
Tämä tapahtui varoittavaksi esimerkiksi meille, joille on tullut maailmanaikojen loppukausi, ettemme me himoitsisi pahaa, niin kuin he himoitsivat emmekä palvelisi epäjumalia, kuten he, tai harjoittaisi haureutta emmekä kiusaisi JHVH:a, Herraa, kuten he tekivät, jonka seurauksena JHVH antoi käärmeiden surmata heidät. Joka siis luulee seisovansa, katsokoon, ettei kaadu, lankea. (1Kor 10:12).
Voi, kunpa meistä kukaan ei jäisi matkan varrelle synnin pettämänä, ajatellen sydämessään ’minun käy hyvin, vaikka vaellankin paatunein sydämin’ tai ’ei Jumala nyt niin pikkutarkka ole’ ja kenties vedoten Jumalan rakkauteen, että Hän olisi jotenkin ”sallivampi nyt” kuin ennen. Hän kylläkin sanoo, että ’Hän ei muutu’. Hän on aina sama, Hän on ensimmäinen ja myös viimeinen ja Hän on viimeistenkin keskellä vielä sama!
Raamatun lehdiltä saan lukea myös apostoli Paavalin sanat ’jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista’ puhuessaan osallisuudestaan Messiaan kärsimykseen. On kirjoitettu, että autuaita ovat he, joilla on osa vanhurskaiden ylösnousemuksessa, ensimmäisessä ylösnousemuksessa. Toinen ylösnousemus on tuomion ylösnousemus jumalattomille, niille, jotka ovat pahaa tehneet. (kts. Ilm 20:6-15, Jh 5:24-30, Fil 3)
”… pitäkäämme huoli siitä, ettei meistä kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta eikä mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan… ”
On suurta Jumalan armoa, jos Hän katsoo meidät hyvyydessään arvollisiksi pääsemään vanhurskaiden ylösnousemukseen, tahrattomana ja puhtaana, Hänen Poikansa Jeshuan (Jeesuksen), Messiaan lunastusverellä pestyinä – ”ne, jotka on katsottu arvollisiksi pääsemään toiseen maailmanaikaan ja ylösnousemukseen kuolleista” (Lk 20:35) – tätä ei voi omin voimin ja teoin saavuttaa, sillä ihminen on lihassa niin heikko lankeamaan.
”Pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta eikä mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä ja monet sen vuoksi saastu” Hebr 12:15
Ajattelen asian siten, että meitä jokaista koetellaan tavalla tai toisella, niin kuin Israelin Pyhä Jumala koetteli kansaansa erämaavaelluksen aikana haluten nähdä, mitä kunkin ihmisen sydämessä on – rakastaako ihminen Jumalaa kaikessa sydämessään, sielussaan ja voimassaan enemmän kuin mitään muuta noudattaen Hänen käskyjään, oikeuksiaan ja säädöksiään.
”… mahdotontahan on uudistaa parannukseen niitä, jotka kerran ovat päässeet valoon… ”
Mahdotontahan on uudistaa parannukseen niitä, jotka kerran ovat päässeet valoon, maistaneet taivaallista lahjaa ja tulleet osallisiksi Pyhästä Hengestä, maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia, mutta ovat luopuneet. He näet itse uudestaan ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja häpäisevät häntä julkisesti. Hb 6:4–6
Mutta entäpä sitten, jos uskova lankeaakin kiusauksissa, eikä haluakaan enää tehdä parannusta vaan palaa takaisin maailmallisiin asioihin ja synnin pettämänä paatuu? Joutuu eksytetyksi? Tai jos hän yhdistää sekä uskon Jeshuaan (Jeesukseen), että maailman nautinnot itseään viihdyttääkseen? Mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? On kirjoitettu, että ei kukaan voi palvella kahta herraa, sillä hän joko vihaa toista ja rakastaa toista tai on uskollinen toiselle ja halveksii toista. Ei siis voi palvella Elävää, Pyhää Jumalaa ja maailmanruhtinasta samaan aikaan! (kts. Mt 6:24)
”… jos me tahallamme jatkamme synnin tekemistä päästyämme tuntemaan totuuden, ei ole enää uhria meidän edestämme… ”
”Jos me tahallamme jatkamme synnin tekemistä päästyämme tuntemaan totuuden, ei ole enää uhria meidän syntiemme tähden vaan kauhea tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka syö vastustajat. Joka hylkää Mooseksen lain, sen on armotta kuoltava kahden tai kolmen todistajan sanan nojalla. Kuinka paljon ankaramman rangaistuksen ansaitseekaan mielestänne se, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan, pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä! Mehän tunnemme hänet, joka on sanonut: ”Minun on kosto, minä olen maksava”, ja vielä: ”Herra on tuomitseva kansansa.” Kauhistuttavaa on langeta elävän Jumalan käsiin.” […] ”Minun vanhurskaani elää uskosta, mutta jos hän vetäytyy pois, ei minun sieluni mielly häneen.” Hb 10:26–31, 38
”… viimeisinä aikoina monet luopuvat uskosta ja seuraavat eksyttäviä henkiä ja riivaajien oppeja … ”
On myös kirjoitettu, että viimeisinä aikoina jotkut luopuvat uskosta ja seuraavat eksyttäviä henkiä ja riivaajien oppeja, tekopyhien valehtelijoiden vaikutuksesta, joiden omatunto on merkitty poltinraudalla; nousee vääriä voideltuja ja valheprofeettoja, jotka tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä eksyttäen ja pettäen, jos mahdollista, niin jopa valitutkin. (kts. 1Tim 4, Mt 24)
Meille on myös kirjoitettu varoitukseksi jo ennalta, että luopumuksen on tapahduttava ja tuolloin Jeshuan vastustaja tulee esiin, tuo kadotuksen lapsi, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai palvottavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala. (kts. 2Ts 2)
”Niin kuin rikkavilja kootaan ja poltetaan tulessa, niin tapahtuu maailmanajan lopussa. Ihmisen Poika lähettää enkelinsä, ja he kokoavat hänen valtakunnastaan kaikki, jotka ovat viettelykseksi, ja kaikki, jotka harjoittavat vääryyttä, ja heittävät heidät tuliseen pätsiin. Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys. Silloin vanhurskaat loistavat Isänsä valtakunnassa niin kuin aurinko. Jolla on korvat, se kuulkoon!” Mt 13:40–43
”ahkeroikaamme pelolla ja vavistuksella oman pelastuksemme hyväksi”
Meille on Sanassa kirjoitettu, että Poikaan, Jeshuaan (Jeesukseen) uskova omistaa iankaikkisen Elämän, mutta sellainen joka ei tottele Poikaa, ei ole näkevä Elämää, vaan Elävän Jumalan viha, joka kohtaa tottelemattomuuden lapsia maailman aikojen lopussa, on pysyvä tällaisen ihmisen yllä. (kts. Jh 3:35–36).
Valvokaamme ja rukoilkaamme joka hetki, ettemme joutuisi kiusaukseen. Älkäämme olko niitä, jotka vetäytyvät pois Elävän Jumalan yhteydestä joutuen kadotukseen, vaan olkaamme niitä, jotka pysyvät uskossa lujina pitäen kiinni siitä, mitä Kirjoituksissa kirjoitettu on. Apostoli Paavalin sanoja lainatakseni:
”Siis, rakkaani, niin kuin aina olette olleet kuuliaiset, niin ahkeroikaa — ei ainoastaan niin kuin läsnä ollessani, vaan paljoa enemmän nyt poissa ollessani — pelolla ja vavistuksella oman pelastuksenne hyväksi, sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen, että tekemisen mielisuosionsa parhaaksi.” Fil 2:12–13 Toivo Koilo Suuri Ilosanoma TKSI
Amen!
Käyttämäni Raamatun käännökset:
Raamattu kansalle, JKR Uuras Saarnivaaran käännös, R33/38, ASUT Aapeli Saarisalon käännös, Biblia1776, KR1992, Toivo Koilo Suuri Ilosanoma