Vaeltaaksemme arvokkaasti

”… kaikessa nöyryydessä ja hiljaisuudessa …”

Niin kehoitan siis minä, joka olen vankina Herrassa, teitä vaeltamaan, niin kuin saamanne kutsumuksen arvo vaatii, kaikessa nöyryydessä ja hiljaisuudessa ja pitkämielisyydessä kärsien toinen toistanne rakkaudessa ja pyrkien säilyttämään hengen yhteyden rauhan yhdyssiteellä Ef 4:1-3

On tämä Sanan äärellä hiljentyminen niin ihmeellistä, kun saattaa jäädä kiinni pitkäksi toviksi yhteen jakeeseen, tai nyt paremminkin muutamaan sanaan – ”vaeltamaan niin kuin saamanne kutsumuksen arvo vaatii” – ja siitä alkaakin pikkuhiljaa kehkeytyä ajatuksissa monenlaisia pohdintoja ”asiasta ja myös asian vierestä”.

”… hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti…”

Hetken tarkasteltuani omaa vaellusta tällä iankaikkisella tiellä näinä kuluneina neljänätoista vuotena Jeshuan omana ja pohtien olenko jo oppinut käyttäytymään niin kuin saamani taivaallinen kutsu vaatii, joudun toteamaan, että aika heikolta ainakin vielä näyttää. Paljon on vielä opittavaa ja paljon on vielä Mestarin työpöydällä aikaa vietettävä Hänen taitavien käsiensä muokattavana.

Kun nyt muistelen kaikkia niitä tällä polulla eteen tulleita monenlaisia kompastuskiviä, isoja ja pieniä, huomaan, että niillä on aina ollut joku tarkoitus minun pysäyttämisekseni ja suunnan oikaisemiseen – vanhan pois heittämiseen ja taakse jättämiseen – uuden alkuun. Monen asian kautta opetetaan vaeltamaan kutsun arvoisesti… ”Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni. Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle.” (Ps 139:23-24)

On pitänyt oikeasti pysähtyä ja nöyrtyä itsekkyydestä sekä antaa Jumalan ohjata kulkuni taas raiteilleen, oikeaan suuntaan. Lopulta ne kipukohdat ovatkin kääntyneet parhaakseni, vaikka ensin ne ovat tuntuneet hyvin raskailta ja jopa sellaisilta, että ”en kestä enää yhtään enempää tuskaa, en itkua, en parkua, kun joka paikkaan jo sattuu ja monet ovat ylenkatsoneet kipuiluni…”

”… että me pääsisimme osallisiksi Hänen pyhyydestään … ”

Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa, odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä, hänen, joka antoi itsensä meidän edestämme lunastaakseen meidät kaikesta laittomuudesta ja puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi kansan, joka hyviä tekoja ahkeroitsee. _{Titus 2:11–14}

Tähän on todettava, ettemme saisi pitää halpana meidän Herramme kuritusta, emmekä menettää toivoamme, kun Hän meitä nuhtelee ja kouluttaa monin eri tavoin tilanteiden ja ihmisten välityksellä. Kaikki nämä on meidän parhaaksemme, että me pääsisimme osallisiksi Hänen pyhyydestään! (Heb 12:4-11)

Me olemme synnistä vapautettu Jeshuan kertakaikkisen uhrin ansiosta ja olemme tulleet Jumalan palvelijoiksi, ja meidän hedelmämme on pyhitys, jonka loppu on iankaikkinen elämä Messiaassa Jeshuassa, meidän Herrassamme. Sen sijaan synnin palkka on kuolema. (Rm 6:22-23)

… kaikessa nöyryydessä ja hiljaisuudessa ja pitkämielisyydessä kärsien toinen toistanne rakkaudessa...

Tämä on suurta armoa ja hyvyyttä Häneltä, että Hän jaksaa olla kärsivällinen meidän kasvattamisessa Hänen tuntemiseensa ja erottautumaan kokonaan maailmasta ja sen tavoista ja vaeltamaan saamamme kutsun arvoisesti päästäksemme eräänä päivänä perille. ”Mutta ne, jotka nähdään arvollisiksi pääsemään toiseen maailmaan ja ylösnousemukseen kuolleista…” (Lk 20:35 JKR)

Mietinkin tässä – ties monennenko kerran – että miten me, minä mukaan lukien, jotka itseämme kutsumme Jeshuaan, Jeesukseen, uskoviksi, käyttäydymme ihan tavallisessa arjessa oman perheemme keskellä tai maailman ihmisten keskellä, sellaisten, jotka eivät vielä tunne Jeshuaa?

”… me olemme Messiaan kirje, kirjoitettu Elävän Jumalan Hengellä…”

Välillä on hyvä pysähtyä ja muistaa myös se tosiasia, että ”me olemme Messiaan kirje, kirjoitettu Elävän Jumalan Hengellä sydämen lihatauluihin”, (kts. 2Kor 3:3), joten minkälaisen vaikutelman minä annan itsestäni heille, jotka ovat vielä ulkopuolella maailmassa eivätkä vielä Jeshuaa tunne. Saavatko he vaikutelman, että Messias todellakin asuu uskovassa – minussakin – Henkensä kautta ja Hänen rauhansa on meissä?

Sisäinen rauha on tavoittelemisen arvoista kaikille, myös heille, jotka maailmassa elävät ja niin me voimmekin olla omalta osaltamme todistuksena tästä Jeshuan vaikuttamasta uskosta meissä, ja Hänen antamastaan rauhasta meidän sisimpäämme. Jeshuan usko meissä! Messias meissä, kirkkauden toivo!

Näkyykö siis meissä uskovissa tämä rauha kaiken tämän maailmassa vallitsevan kaaoksen, valheiden, irstauden, pahuuden ja väkivallan keskellä? Miten me itse reagoimme ympärillämme vallitseviin erilaisiin olosuhteisiin? Ilmassa leijuu sodan pelkoa, taloudellista ahdinkoa, eripuraisuutta monesta suunnasta, monenlaista propagandaa, perheriitoja jne. Miten käyttäytyä näissä haastavissa tilanteissa, joita eteemme tulee?

Hillitsenkö suuni vai pääseekö sieltä kenties ulos sanoja, joita ei pitäisi sanoa lainkaan? Löytyykö itsensähillitsemistä, kärsivällisyyttä? Kuinka helpolla me provosoidummekaan eri tilanteissa vastaamaan ”ei-niin-rakentavasti” – ja tunnustan, minullakin käy näin.

Mitä sanotaankaan Hengen hedelmästä? Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen (Gal 5:22). Minussa Hengen hedelmä ei ole vielä kasvanut kypsäksi – sillä näyttää olevan pitkä kypsymisaika ainakin minun osalta.

Tässä yhteydessä lisäisin vielä sosiaalisessa mediassa käyttäytymisen, sillä valitettavan usein siellä näkee tänä päivänä hyvin epäasiallista kommentointia myös meidän uskovien taholta! Minkä kuvan se luo henkilöstä?

Miten meidän arjen elämämme ja käyttäytymisemme – sanat ja teot – kirkastaa meidän Herraamme, joka kerran kärsi tähtemme antaen itsensä meidän edestämme? Jeshua jätti meille esimerkin, miten tulee vaeltaa Hänen seuraajanaan ja Hän asuu meissä… Tuotammeko kunniaa Hänelle?

Vastaamme tulee monenlaisia haastavia asioita, kohtaamisia ja koetuksia; on kiusauksia, herjaajia, riidan haastajia, totuuden vääristelijöitä, valehtelijoita jne., niin maailman ihmisten taholta kuin myös uskovien joukosta. Tällaisista vaikeista ajoista meitä varotetaan Sanassa ja kerrotaan minkälaisia lopun ajan ihmiset tulevat olemaan.

… vaeltaaksenne JHVH:n, Herran, edessä arvokkaasti, kaikessa otollisesti…

Vietänkö aikaani siellä kussa pilkkaajat istuvat nauraen heidän vitseilleen? Olenko Messiaan ruumiin rakentaja vai hajottaja? Haastanko riitaa vai sovittelenko? Rohkaisenko rakastaen lähimmäisiäni vai lyönkö Sanan säilällä? Kadehdinko sisarien ja veljien menestystä vai iloitsenko heidän kanssaan? Tavoittelenko itsekkäästi ”kuuta taivaalta” vai tyydynkö siihen, mitä minulla jo on? Surenko surevien kanssa, iloitsenko iloitsevien kanssa? Tätä kysymysten listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkäksi, pohdittavaa tästä riittää yllin kyllin itsensä tutkimiseen.

Sen vuoksi emme mekään siitä päivästä alkaen, jona sen kuulimme, lakkaa puolestanne rukoilemasta ja anomasta, että tulisitte täyteen Hänen tahtonsa tuntemista kaikessa hengellisessä viisaudessa ja ymmärtämisessä, vaeltaaksenne Herran edessä arvokkaasti, kaikessa otollisesti, kaikessa hyvässä työssä hedelmää kantaen ja kasvaen Jumalan tuntemisessa*, Hänen kirkkautensa väkevyyden mukaan kaikella voimalla vahvistettuina olemaan iloiten kestäviä ja pitkämielisiä kaikessa, kiittäen Isää, joka on tehnyt meidät soveliaiksi pyhäin perinnön osallisuuteen valossa. Hän on pelastanut meidät pimeän vallasta ja siirtänyt rakkaan Poikansa valtakuntaan. _{Kol 1:9-13 Toivo Koilo}

Jeshua on lunastanut meidät ulos maailmasta, ei enää elämään itseämme varten, vaan palvellaksemme Elävää Kaikkivaltiasta Pyhää Jumalaa! Olemme Jumalan perhettä… (Ef 2:19-22, Heb 9:14)

Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, että teidät katsottaisiin arvollisiksi pakenemaan tätä kaikkea, mikä on tuleva, ja seisomaan Ihmisen Pojan edessä.” _{(Lk 21:36)}

Ja vielä lopuksi muutama ajatus; olenko/olemmeko vaeltaneet ihmisten aivoitusten ja mielipiteiden mukaan? vai Jumalan Sanan mukaan ”niin kuin on kirjoitettu”? Uskallanko olla erilainen, Jumalan lapsi, ja antaa sen näkyä myös maailmalle? Vaellanko kutsun arvoisesti totellen Jumalaa ennemmin kuin ihmistä?

Rohkenenko tuoda mielipiteeni esiin, kertoa Totuuden, kun minulle syötetään tietoisesti valheita? Vai olenko hiljaa, vaikka tiedän totuuden, ja näin annan ikään kuin hyväksymisen sille valheelle? Tämä on nyt hyvinkin ajankohtaista, sillä antisemitismi on räjähtämässä kohta käsiin…. Valheita syötetään joka paikasta ja saadaan ihmiset uskomaan valheeseen, he eivät kohta haluakaan kuulla Totuutta, vaan uskovat sokeasti sen, mitä media kertoo. Meidän tulee valvoa omaa tilaamme, ettemme lankea itse valheisiin…

Yhteenvetona huomautan, että meidän arkinen elämämme siis puhuttelee myös niitä, jotka eivät vielä ole uskossa! He seuraavat, miten me käyttäydymme ja toimimme, ja tekevät omat johtopäätöksensä… Ja tietenkin unohtamatta sitä, että Taivaallinen Isä seuraa meitä – ja maksaa meille meidän tekojemme mukaan.

Meidän Jumalaa kohtaan tuntemamme kunnioitus ja Jumalan pelko, kuuliaisuus Jumalalle, Hänen käskyjensä noudattaminen jne. tulisikin näkyä meidän uskovien jokapäiväisessä vaelluksessa niin käyttäytymisessä, puheessa, teoissa – aivan kaikessa!

Meidän siis tulisikin nykyisessä maailmanajassa elää siveästi ja vanhurskaasti – ei omaa kunniaamme tavoitellen – vaan Elävälle Pyhälle Jumalalle alamaisina, nöyrinä ja kuuliaisina! Ei ihmisiä miellyttäen ja heidän mielipiteitään sokeasti seuraten, vaan palvellen ja palvoen yksin Elävää Jumalaa, Häntä peläten ja kunnioittaen. ”Yksi on Lainsäätäjä ja Tuomari, Hän, joka voi pelastaa ja hukuttaa!” (Jaak 4:12)

”älkää mukautuko niiden himojen mukaan, joissa te ennen, tietämättömyytenne aikana, elitte”

Niinkuin kuuliaisten lasten tulee, älkää mukautuko niiden himojen mukaan, joissa te ennen, tietämättömyytenne aikana, elitte, vaan sen Pyhän mukaan, joka on teidät kutsunut, tulkaa tekin kaikessa vaelluksessanne pyhiksi. Sillä kirjoitettu on: ”Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä”. Ja jos te Isänänne huudatte avuksi häntä, joka henkilöön katsomatta tuomitsee kunkin hänen tekojensa mukaan, niin vaeltakaa pelossa tämä muukalaisuutenne aika, tietäen, ettette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne, vaan Kristuksen kalliilla verellä, niinkuin virheettömän ja tahrattoman karitsan… (1Piet 1:14-19)

Amen!