Olkoon puheenne aina suloista, suolalla maustettua …

Shabattina 18.2.2023 pysähdyin kesken Raamatun lukemisen ja ”maistelin” kirjoitetusta Sanasta ajatusta siitä, mitä tarkoittaa, kun JHVH, Herra, kuuli kansansa sanojen äänen, siis kuuli puheen – sen, minkälaisella äänensävyllä, tunnetilalla, sanat puhuttiin ulos.
” JHVH kuuli teidän sanojenne äänen,
kuin te puhuitte minun kanssani”
”Ja Herra kuuli teidän sanainne äänen, kuin te puhuitte minun kanssani, ja Herra sanoi minulle: minä kuulin tämän kansan puheen äänen, kuin he puhuivat sinun kanssas: se on kaikki hyvä, minkä he puhuivat.” [Biblia 5Ms 5:28]
”And the LORD heard the voice of your words, when ye spoke unto me; and the LORD said unto me: ’I have heard the voice of the words of this people, which they have spoken unto thee; they have well said all that they have spoken.” [JPS Tanakh 1917 5Ms 5:28]
Sanoilla on erilaisia äänenpainoja tunnetilojen ja tilanteiden mukaan!
Ajatukseni lähtivät omalle polulleen ja aloin pohtia sitä, mitä oikein pitää sisällään, kun sanotaan ”kuulla sanojen ääni”? Minähän tuotan äänen puhuessani sanoja ja todellakin, ääni voi tulla ulos suustani monilla erilaisilla äänenpainoilla ja -sävyillä, aina tilanteiden ja omien tunteideni mukaan – ”JHVH kuuli sanojen äänen”.
Se voi olla esimerkiksi kuiskaus, huuto, normaali ääni jne. Ajattelisin, että äänensävyjen erilaiset vivahteet tulevat esiin hyvin paljon ihmisten erilaisten tunnetilojen mukaan, pelkotilat aiheuttavat oman sävynsä, lähimmäisen rakkaus taas omansa, suru, masennus voivat taas tehdä omat vivahteet.
Uhmakkuus ja itsekkyys, itsevarmuus ja ylpeys taas kuuluvat omalla tavallaan meidän sanojemme äänessä. Sinä rakastat kaikkia tuhoisia sanoja, sinä kavala kieli (Ps 52:6)
Sanat voivat olla sävyltään esimerkiksi lempeitä, lohduttavia tai sitten ne voivat olla murheessa itkuisia, tai sitten hyvinkin ivallisia ja pilkallisiakin sävyltään, kun halutaan toista tahallaan loukata. Tämä on hyvin mielenkiintoinen itsetutkistelun aihe itselleni, sillä minun tunnetilani kuuluvat varmasti hyvin helposti muille ja tahtomattani oman tunnetilani kautta lausuttujen sanojen vaikutus tietyillä äänenpainoilla ja äänellä voi olla aivan päinvastainen kuulijassa kuin olin edes tarkoittanut ja tulen väärinymmärretyksi tai en tule kuulluksi lainkaan.
”Moni viskoo sanoja kuin miekanpistoja, mutta viisasten kieli on lääke”
Tämä on loppuun asti jatkuvaa kasvamista Jeshuan kanssa, muutosprosessia ja synnin turmeleman luonnon kuolettamista, Jeshuan ristin kantamista itselle kuolemisen tiellä.
JHVH, Herra, aseta minun suulleni vartija, vartioi huulteni ovea!!! Kieli on tuli, se, joka meidät tahraa kokonaan, se on vääryyden maailma, paha ja petollinen.
Kirjeessä Efeson seurakunnalle on annettu myös varoituksen sanat siitä, ettei suusta lähtisi mitään sopimatonta puhetta vaan ainoastaan sellaista, mikä on hyvää, tarpeellista ja rakentavaa, mieluista niille, jotka kuulevat. (kts. Ef 4:29)
”Mutta haureutta ja minkäänlaista saastaisuutta tai ahneutta älköön edes mainittako teidän keskuudessanne, eihän se sovi pyhille, ei myöskään rivoutta, typerää puhetta tai ilveilyä, jotka ovat sopimattomia, vaan pikemminkin kiitosta. Tehän tiedätte hyvin, ettei yhdelläkään haureellisella eikä saastaisella ole perintöosaa Kristuksen ja Jumalan valtakunnassa, ei myöskään ahneella, sillä hän on epäjumalanpalvelija. Älkää antako kenenkään pettää itseänne tyhjillä puheilla, sillä niiden vuoksi Jumalan viha kohtaa tottelemattomuuden lapsia. Älkää siis olko niihin osallisia heidän kanssaan.” Ef 5:3–7 RK
JHVH vihastui kansansa napinaan ja seuraukset olivat sen mukaisia
Sanassa on myös kirjoitettu meille siitä, kuinka JHVH, Herra vihastui kansansa napinaan ja napinan seuraukset olivat aika hurjia kansan joukossa, sillä monia ihmisiä kuoli kansan keskellä, kun he napisivat Herraa vastaan milloin minkäkin syyn vuoksi.
JHVH, Herra koetteli kansaansa vaikeuksien kautta nähdäkseen, mitä heidän sydämessään oli, tahtovatko he noudattaa Hänen säädöksiään vai eivät, rakastavatko he Jumalaansa, Israelin Pyhää Jumalaa, kokosydämisesti vai eivät. Ja tämän olen kyllä kokenut ihan omalle kohdallenikin, että minua on koeteltu ja annettu vaikeuksia em. syystä. Ymmärrän, että Hän koettelee meitä jokaista omassa erämaassamme meidän parhaaksemme.
Nämä asiat on kirjoitettu meille opiksi ja varoitukseksi, että emme me napisisi ja kapinoisi Israelin Pyhää Jumalaa vastaan, emmekä paaduttaisi sydäntämme, sillä me olemme kalliisti ostettu Hänen Poikansa, Jeshuan (Jeesuksen) sovitusverellä. On niin tärkeää rukoilla ja valvoa tilaansa, ettei joutuisi tyhjänpäiväisten puheiden, sanojen, pettämäksi, kuten meitä varotetaan. Ja löydän itseni ihan samalla tavalla napisemasta monista asioista kuin Israelin lapsetkin napisivat. Oi, auta ja armahda minua!
”Onko Jumala todella sanonut…?”
Pohdin myös, että minkähänlainen äänensävy oli paholaisella siellä paratiisissa kysyessään Evalta ”onko Jumala todella sanonut…?” Itse voisin kuvitella hyvinkin tuohon tilanteeseen vähän ivallisen äänensävyn.
Kuinka helposti tuo syyttäjä kuiskutteleekaan omankin korvan juuressa ja sen ääni on aina niin inhottavan ilkeä ja petollinen, kylväen pelkkää myrkkyä ja epäilyksen siemeniä ihmisen ajatusmaailmaan ja sisimpään, houkutellen ja manipuloiden, syyttäen ja epäluottamusta aiheuttaen, kylväen epävarmuutta ja pelkoa monessa tilanteessa, hajottaen ja halliten.
Tämä taas johtaa niihin kielen synteihin, jos antaa synnin turmelemalle lihalleen vallan eikä ole valppaana tässäkin, sillä ivallisilla, mitätöivillä, vähättelevillä, syyttävillä, herjaavilla sanoilla tulee satutettua kuulijaa todella pahasti ja meitä varoitetaan myös, ettemme liikkuisi panettelijoina kansamme keskellä, emmekä juoruilisi, olisi pahan puhujia.
Ei ole turhaan Sanassa meille kirjoitettu sitäkään, että valvokaa ja rukoilkaa, ettemme joutuisi kiusaukseen, sillä liha on heikko.
”Jos joku luulee olevansa Jumalan palvelija mutta ei hillitse kieltään, vaan pettää sydämensä, hänen Jumalan palvelemisensa on turhaa.”
Jaak 1:26 JKR
On kirjoitettu, että joka rakastaa elämää ja haluaa nähdä hyviä päiviä, varjelkoon kielensä pahasta ja huulensa puhumasta vilppiä. Miten helposti toisen ylle, Jumalan kuvaksi luodun kanssakulkijan ylle, voi myös langettaa kirouksen samasta lähteestä kuin mistä tulee kiitos ja ylistys Elävälle, Pyhälle Israelin Jumalalle, ja näinhän ei saisi olla.
Sanassa kirjoitetaan myös, että sydämen kyllyydestä suu puhuu, sillä hyvä ihminen tuo sydämensä hyvyyden varastosta esiin hyvää, ja paha ihminen tuo sydämensä pahuuden varastosta esiin pahaa.
Mitä minun sydämeni, meidän sydämemme, on tänään täynnä, sillä sydämestä lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, haureudet, varkaudet, väärät todistukset, Jumalan pilkkaamiset.
Asukoon Messiaan sana runsaasti keskuudessanne. Opettakaa ja neuvokaa toisianne kaikessa viisaudessa psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisina Jumalalle sydämissänne. Mitä teettekin sanalla tai työllä, tehkää kaikki Herran Jeshuan nimessä, kiittäen Isää Jumalaa Hänen kauttaan.”
kts. Kol 3:16-17
Poistakaamme itsestämme suun kavaluus sekä yli kaiken varottavan varjelkaamme sydämemme, sillä sieltä lähtee elämä. Olkoon puheemme tervettä ja moitteetonta, niin että vastustaja häpeäisi, kun hänellä ei ole sanottavana meistä mitään pahaa (kts. Titus 2:8).
Ole siunattu Herramme ja Vapahtajamme, Jeshuan, Messiaan Nimessä! Amen!
Käyttämäni Raamatun käännökset:
Raamattu kansalle, JKR Uuras Saarnivaaran käännös, R33/38, ASUT Aapeli Saarisalon käännös, Biblia1776, KR1992, Toivo Koilo Suuri Ilosanoma