20.1.2024

Satuinpa tuossa viikolla löytämään vanhan, skannatun kuvatiedoston tietokoneeni uumenista, nimittäin kastetodistuksen 62 vuoden takaa, jolloin olen ollut 18 päivän ikäinen…
Siinä oleva teksti jäi minua puhuttelemaan ja päätin vähän kirjoitella siitä, mitä ajatuksia tämä minussa herätti. Kun olen jo vuosia saanut olla armosta Jeshuan opetuslapsena ollen uudesti syntynyt ylhäältä Elävän Jumalan Hengestä, niin kaikenlaista tulee pohdittua ja ihmeteltyä Sanan valossa, kuten nytkin…

Rm 6:2–8 Kuinka me, jotka olemme kuolleet synnille, vielä eläisimme siinä? Vai ettekö tiedä, että meidät kaikki, jotka on kastettu Kristukseen Jeesukseen, on kastettu hänen kuolemaansa? Meidät on siis yhdessä hänen kanssaan haudattu kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin mekin vaeltaisimme uudessa elämässä. Jos kerran meidät näin on yhdistetty hänen kanssaan yhtäläisessä kuolemassa, me olemme yhtä hänen kanssaan myös ylösnousemuksessa. Mehän tiedämme, että vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, jotta synnin ruumis nujerrettaisiin, niin ettemme enää palvelisi syntiä. Joka on kuollut, on vapautunut synnistä. Jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, uskomme myös saavamme elää hänen kanssaan.

… vasta reilu 50 vuotta myöhemmin tuosta kastehetkestä tämä teksti kävi toteen, kun Elävän Jumalan Henki vaikutti minussa ja Hän oikeasti kutsui minua kääntymään synneistäni Hänen puoleensa, Jeshuan sovitusveren puhdistukseen ja Elävän Jumalan yhteyteen.

Niin kuin on kirjoitettu, että ei kukaan voi tulla Jeshuan (Jeesuksen) tykö, ellei Isä, joka on Poikansa lähettänyt, vedä tätä ihmistä Jeshuan puoleen ja Isän puoleen, joka on taivaissa. Tuolloin vasta minäkin siis tiesin sekä tunsin Pyhyyden Hengen vaikuttaessa minussa hyvin voimallisesti olevani syntinen ja vailla Elävän Jumalan armoa ja kirkkautta, kuten on kirjoitettukin, että ”kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat Jumalan kirkkautta vailla”!
Ymmärsin siis olevani syntinen, sillä Jumalan Pyhyyden Henki osoitti minulle todeksi synnin, vanhurskauden ja tuomion, synnin palkan, joka on kuolema. (ks. Rm 3:23, 5:8, 6:23, Jh 6:44)

Minut on, niin kuin on kirjoitettu, ”haudattu Jeshuan kanssa kasteessa, ja siinä myös herätetty Hänen kanssaan uskon kautta ja tämän uskon vaikuttaa Jumala, joka herätti Jeshuan kuolleista” , mutta sekin tapahtui vasta, kun oli Jumalan aika tässäkin asiassa.

Minun täytyi ensin hieman kasvaa uskossani ja saada ymmärrystä Sanasta, miksi upotuskaste on tärkeä Jeshuaan uskovalle. Jumalan Pyhyyden Henki opetti asiasta ja asetti tämän kasteasian minun sydämelleni vasta sitten, kun sydämeni oli siihen valmis, ja ymmärsin, että haluan tosissani seurata Jeshuaa ja hylätä kaiken entisen maailmallisen menon. Se on niin ihmeellistä, kun saa olla Jumalan Hengen johdatettavana.

Jh 3:3–6 Jeesus vastasi hänelle: ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa.” Nikodemos kysyi: ”Kuinka ihminen voi vanhana syntyä? Ei kai hän voi mennä takaisin äitinsä kohtuun ja syntyä uudestaan?” Jeesus vastasi: ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Mikä lihasta on syntynyt, on liha, ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki.

Tuntuu niin kurjalta ja surulliselta heidän puolestaan, jotka tuudittautuvat sellaiseen opetukseen, jossa turvataan ainoastaan lapsikasteen kautta pelastumiseen, ilman uskoa, ilman parannuksentekoa synneistä, ilman syntien tunnustamista ja anteeksiantoa, ilman henkilökohtaista suhdetta Messiaan Jeshuan sovitusveren kautta saatavaa yhteyttä Elävään Jumalaan.

Tämän vauvana saamani ”kauniilla sanoilla varustetun todistuksen” ja lupausten myötä minä olisin mennyt suorinta tietä kadotukseen synteineni, mikäli olisin vain luottanut ainoastaan näihin lupauksiin ilman henkilökohtaista suhdettani Elävään Jumalaan ja Hänen Poikaansa, ilman syntieni tunnustamista, ilman uskoa Jeshuaan, ilman Jeshuan uskoa.

Vaikka tuolloin vielä kuuluinkin kirkkoon, koska olin siihen vauvana liitetty, mutta ei kirkko olisi minua pelastanut, huolimatta siitä, että minusta oli tullut kasteessa ”kristitty seurakunnan jäsen”.
Ei ihmistä pelasta kyllä mikään tai kukaan muukaan, ei edes ne omat teot, vaan kaikki on armoa!!!

Meille ei ole muuta nimeä annettu kuin ”Jeshua”, jossa meillä on lunastus ja pelastus synneistämme, syntiemme anteeksianto Hänen sovitusveressään… Ap. t. 4:12 ”Eikä ole pelastusta kenessäkään toisessa, sillä ei ole taivaan alla ihmisille annettu muuta nimeä, jossa meidän tulisi pelastua.”

Ellei Elävä Jumala olisi minua kutsunut kuolemaan johtavalta tieltä Elämän Tielle Jeshuassa, Pojassaan, minulla ei olisi ollut tulevaisuutta eikä toivoa, vaan hirvittävä tuomion odotus, kadotuksen ikuinen tuli! Nyt minulla on tulevaisuus ja toivo – Jeshuassa, Messiaassa, Lunastajassani! HalleluJAH! Siunattu olkoon Israelin Pyhä Jumala!!

”Miehet, veljet, mitä meidän pitää tehdä?” Pietari vastasi: ”Kääntykää, ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksi saamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.” […]
”Ne, jotka ottivat Pietarin sanat vastaan, kastettiin, ja uskovien joukkoon tuli sinä päivänä lisää noin kolmetuhatta henkeä. ” Teot 2:37–38, 41 (ks. myös Teot 8:12, 16:30–33, 18:8, 19:4–6)

Näissä mietteissä tänään…