Olen eilen ja tänään muistellut aikaani Jeshuan opetuslapsena, näitä vuosia, joihin sisältyy niin paljon tunteita ja muutoksia, tunnemyllerryksiä, iloa, surua, naurua ja itkua, häpeää, katumusta, parannuksen tekoa – iloa syntien anteeksisaamisesta Hänen veressään, iloa Elämästä; minulla on nyt Rakastava Isä, Taivaallinen Isä. Olen armahdettu, olen rakastettu, mikään ei minussa ole salassa Jumalalta. Saan olla niin paljosta kiitollinen, Hänen hyvyydestään ja laupeudestaan, Hänen huolenpidostaan ja ohjauksestaan. Laulun sanoin:
"...mä tahdon kiittää, kiitän Vapahtajaani,
aihetta riittää, kiitän Lunastajaani,
verensä kalliin Hän mun eestäni antoi,
voitti synnin, armon mulle Hän toi..."
Saan olla kiitollinen kaikesta, myös nuhtelusta ja kurituksesta, kun olen saanut nähdä oman lihallisuuteni ja sen tuomat ongelmansa Suuren Mestarini puhdistaessa minua. Olen saanut nähdä todeksi synnin, vanhurskauden ja tuomion. Tämä on suurta armoa – saada olla Jeshuan oma ja Hänen nuhdeltavanaan – olla rakastettu, sillä Jeshua sanoo ”kaikkia niitä, joita rakastan, minä nuhtelen ja kuritan”.
Elämänmittaisen ”sisäisen remontin” keskellä Hän lohduttaa ja virvoittaa
Saan olla myös kiitollinen siitä, miten Hän pala palalta pikkuhiljaa eheyttää sitä mukaa, kun on Hänen aikataulunsa ja minä olen siihen valmis. Kun vuonna 2011 syksyllä ”isäntä vaihtui talossa”, niin alkuun riitti suursiivousta paljonkin ja sen jälkeen tulikin perusteellisen remontin vuoro tuolla sisimmässäni – tuli aika korjata kaikki vuosien saatossa rikkoutuneet pinnat, jotka siivouksen jälkeen tulivat esiin Valon paljastaessa pimeimmätkin nurkat – tuli aika luoda uudeksi jälleen se, mikä oli rikkoutunut ja poistaa ne roskat ja liat, mitkä olivat pinttyneet kiinni.
Tämä ”remontti” on ollut melko kivuliasta aika ajoin, kun vanhaa revitään juurineen pois. En aina välttämättä ole ymmärtänyt mikä vaihe nyt on menossakaan, mikä minussa on nyt ”vialla”, kun koen niin kuin koen ja ajatukset myllertää hyvinkin alamaissa ja negatiivisissa asioissa. Välillä on taas valoa tunnelin päässä ja valtavaa innokkuutta – hyvinkin vuoristorataa tämä kasvaminen on ollut – intoa ja sitten taas uupumusta ja tunteiden sekamelskaa, ja yksinäisyyttä yltäkyllin.
Suuren Mestarin työpöydällä on monet syvät sisimpääni kätkemäni kivut, ja käsittelemättömät asiat nostettu esiin pala kerrallaan tai välillä jopa pieni murunen kerrallaan. On ikään kuin ”poistettu laastareita märkivien haavojen päältä ja annettu kulloisenkin märkäpaiseen puhjeta ja sen jälkeen sitä on lääkitty taivaallisella balsamilla”.
Paraneminen voi ainoastaan tapahtua ajan kuluessa yksin Jeshuan hellässä hoivassa, ei auta vaikka kuinka yrittäisin itse edesauttaa asioiden kulkua omassa ihmisviisaudessa tai edes kanssakulkijoiden neuvoilla. Yksin Jeshua on minun Parantajani ja Sielunhoitajani!
Kivuliaita asioita saa käsitellä turvallisesti Jumalan kanssa kahdestaan – Hän yksin lohduttaa ja parantaa!
Jumalalle kelpaava uhri on särjetty henki; särjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä, Jumala, hylkää Ps 51:19
Vaikka tämä on ollut hyvin kivuliasta, niin kaikki kuitenkin on tapahtunut taivaallisessa huolenpidossa, järjestyksessä ja valvonnassa. On niin turvallista tietää, että Hän on vierelläni ja kantaa läpi vaikeuksienkin ja kaikki kasvamiseeni kuuluvat erilaiset vaiheet ja tämä prosessi jatkuu niin kauan kuin täällä ajassa päivieni määrää on jäljellä, loppuun asti. Kunnes usko vaihtuu näkemiseksi!
JHVH, Herra, ei hylkää niitä, jotka Häntä etsivät!
”Ja Sinuun turvaavat ne, jotka Sinun nimesi tuntevat; sillä Sinä et hylkää niitä, jotka Sinua etsivät, JHVH.” (Ps 9:11)
Liian usein vielä huomaan näiden vuosien jälkeen itsessäni miten vaikeaa minun onkaan sisäistää ihan oikeasti, siis ymmärtämällä ymmärtää se tosiasia, ja luottaa myös siihen, että kelpaan Elävälle Jumalalle juuri tällaisena rikkinäisenä kuin olen, Jeshuan Messiaan sovitusverellä puhdistettuna, syntini anteeksiannettuina. Minun ei enää tarvitse suorittaa tekoja ollakseni ”jotain erityistä” niin kuin minun maailmassa piti tehdä. Kaikki on armoa! Ansaitsematon Rakkaus minunkin osakseni!
Tämä kelpaaminen ei ole päässyt vielä muodostumaan sisimmässäni todeksi omien kipujeni takia; peilaan vieläkin menneisyyteeni ja siihen, mitä siellä tapahtui, mitä minulle sanottiin, minkälaiseksi minut leimattiin, mitä minulle tehtiin jne. Olen näitä asioita käsitellyt ja rukoillut parannettavaksi nyt vuosia ja vain murunen kerrallaan olen mennyt eteenpäin – tämä on ollut hidasta – mutta sitäkin palkitsevampaa Hänen kanssaan, joka ei ylenkatso minua millään tavalla, vaan rakastaa ja hoitaa.
Hylkäämisen tuska, tarve tulla hyväksytyksi
Tätä kirjoittaessani marraskuussa 2023 tämä kipu ei ole vielä päässyt kokonaan parantumaan – menneisyyden erilaiset hylkäämisen kokemukset on käytävä läpi ja jätettävä ne senjälkeen taakseen.
Olen ollut maailmassa hyljeksitty, päähän potkittu, pilkattu ja häväisty monin tavoin. Olen ottanut kaiken vastaan… en ole osannut selviytyä näistä asioista, en ole osannut sanoa ”ei” hylkäämisen pelossani.
Hyljätystä tulikin sitten hylkääjä – parisuhteissa, avioliitossa, ettei minua vaan hyljättäisi ensin – alkoholi lievitti tuskaa tai vastaavasti lisäsi entisestään itsesäälissä rypemistä… Jes 4:5-6 ”Mihin teitä vielä pitäisi lyödä, kun yhä jatkatte luopumustanne? Koko pää on sairas, koko sydän heikko. Jalkateristä päähän asti ei ole tervettä paikkaa, ainoastaan ruhjeita ja kuhmuja ja vereksiä haavoja, joita ei ole puhtaaksi puristettu, ei sidottu eikä öljyllä pehmitetty.”
Mutta kaiken tämän hylkäämisen, pilkan, kivun ja tuskan on Rakas Vapahtajani, Jeshua, Elävän Jumalan Poikakin käynyt itse läpi, sillä Hän oli halveksittu ja ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet, meidän sairautemme Hän kantoi, meidän kipumme Hän kärsi. Ja vielä ”koska Hän on itse kärsinyt ja ollut kiusattu, Hän kykenee kiusattuja auttamaan.” (kts. Jes 53, Hebr 2:18)
Ihmisiäkö minä nyt taivuttelen puolelleni??
Jos tahtoisin olla ihmisille mieliksi, en olisi Messiaan palvelija!!
Tämän kuluneen kesän ja syksyn aikana on nousseet usein nämä apostoli Paavalin kirjoittamat sanat mieleeni ”Ihmisiäkö minä nyt taivuttelen puolelleni vai Jumalaa? Tai pyrinkö olemaan ihmisille mieliksi? Jos vielä tahtoisin olla ihmisille mieliksi, en olisi Messiaan palvelija” (Gal 1:5). Niin usein huomaan itsessäni vieläkin, että yritän olla ihmisille mieliksi, vaikka Sana kehottaa toimimaan ihan toisin.
Ihmisille mieliksi olemiseen liittyy niin helposti omalla kohdallani valheellinen minäkuva hylkäämiskokemusten vuoksi. Se, mitä muut ovat minusta sanoneet, hyvää tai pahaa, ovat muodostaneet minäkuvan itsestäni ja huonommuudestani, ja ne ikään kuin leijuvat edelleen ylläni muistuttaen menneestä. Vihollinen käyttää tätä kyllä hyvin ansiokkaasti omiin tarpeisiinsakin pommittaessaan ajatusmaailmaani!!! Aika ajoin nämä valheelliset asiat saavat vielä yliotteen siitäkin huolimatta, että identiteettini on Jeshuassa Messiaassa, Herrassani. Hän on Parantajani ja Lohduttajani! Hänen verensä kautta olen Jumalan lapsi ja arvokas Hänen silmissään. Olen uusi luomus Messiaassa, en enää elä minä, vaan Messias elää minussa. En ole itseni oma!!
”Isä, minua väsyttää, tahtoisin jo kotiin…”
Tätä vaihetta, jota olen nyt kuukausien ajan käynyt läpi, voisin kuvailla niin, että olen ikään kuin vaeltanut synkässä metsässä kapeilla ja mutkaisilla, liukkailla ja kivikkoisilla sekä juurakkoisilla poluilla – uupuneena matkasta – ajatellen olevani eksynyt sinne metsän synkkyyteen, kysellen taivaalliselta Isältäni ”onko minulla enää tarkoitusta täällä ajassa, minä tahtoisin Isä jo kotiin, Isä minua väsyttää”. Alakuloiset ajatukset yrittivät saada otettaan minusta siitäkin huolimatta, että olin ja olen kaikesta niin valtavan kiitollinen ja kiitän Elävää Jumalaa Elämästä Jeshuassa. Hän on kuitenkin katsonut tämän vaiheen jälleen tarpeelliseksi käsitelläkseen minussa pienen murusen rikkinäisyyttäni – ”Sinä Herra minut murskasit, vaan talletit kaikki palat, niin paljon minua rakastit, tahdoit uutta kokonaan…”
Hän ei hylkää eikä jätä omaansa
Hän ei hylkää eikä jätä minua, sen Hän on luvannut, Hän on minun kanssani joka tilanteessa! Kaiken tämän vaiheen keskelle Hän on myös tuonut virvoitustaan aivan yllättävällä tavalla… sain rohkaisun ja lohdutuksen eräänä räntäsateisena marraskuisena päivänä. Jumalan Pyhyyden Henki johdatti minun ”lähtemiseni ja tulemiseni” ja sain rohkaisua taivaalliselta Isältä sellaisen lähimmäisen kautta, jota en edes tuntenut – vielä.
Hän ei hylkää eikä jätä – tämäkin oli siis jälleen yksi ihmeellinen osoitus Jumalan suuresta Rakkaudesta ja huolenpidosta, ja minulle tuo päivä oli eräällä tavalla myös virvoituksen päivä – ”Hän virvoittaa minun sieluni!” – Hän tuntee minut läpikotaisin, kuten sinutkin, ja Hän tietää mitä kulloinkin tarvitsen ja miten minua on käsiteltävä, että Hän voisi minua eheyttää ja parantaa vaikkapa sen murusenkin kerrallaan, mutta se on jo paljon…
”Hän virvoittaa minun sieluni, Hän ohjaa minut oikealle tielle Nimensä tähden”
Tuosta päivästä minulle tuli siis hyvin rakkaaksi lause ”Hän virvoittaa minun sieluni” ja tästä on hyvä jatkaa kiitosmielin matkaa Jeshuan kanssa, sillä “jotain uutta” tuli sisimpääni tuon rohkaisun myötä, vaikka kipeitäkin asioita on vielä käsittelyssä sisimmässäni juuri tälläkin hetkellä. Tämän jälkeen saan ne asiat laittaa pois, ja jatkaa eteenpäin katse kiinnitettynä Jeshuaan…
JHVH on minun Paimeneni, ei minulta mitään puutu. Vihreille niityille Hän vie minut lepäämään, virvoittavien vetten luo Hän minut johtaa. Hän virvoittaa minun sieluni. Hän ohjaa minut oikealle tielle Nimensä tähden. Vaikka minä vaeltaisin kuolemanvarjon laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä Sinä olet kanssani. Sinun vitsasi ja sauvasi lohduttavat minua. Ps 23:1-4
Tällaisia tuntoja tänään 27.11.2023 – vuodatusta elämästäni ja tunteistani – kasvukivuista, joita tänään käyn läpi täällä Jeshuan kanssa. Jospa saisin ottaa jälleen uuden askeleen johonkin uuteen Hänen kanssaan, kun tämä vaihe on läpi käyty.
Sinä myös olet arvokas ja kallis Jumalalle! Hän antaa meille tulevaisuuden ja toivon!
Käyttämäni Raamatun käännökset:
Raamattu kansalle, JKR Uuras Saarnivaaran käännös, R33/38, ASUT Aapeli Saarisalon käännös, Biblia1776, KR1992, Toivo Koilo Suuri Ilosanoma