”Jos joku tahtoo kulkea Minun perässäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon Minua…  

… Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta se, joka kadottaa elämänsä Minun tähteni, löytää sen.” Mt 16:24—25

Sanan äärellä luin apostolien tekoja ja pysähdyin hetkeksi sen kahdeksanteen lukuun. Jäin pohtimaan tätä ajatuksia herättelevää ja opettavaista kertomusta, missä kerrotaan muuan Simon-nimisestä miehestä, joka harjoitti noituutta. Tätä Simonia kuunneltiin, koska hän jo pitkän aikaa oli noitatempuillaan hämmästyttänyt ihmisiä ja sanoi olevansa suuri.

Jumalan lahja ei ole rahalla ostettavissa

Tuossa em. luvussa kerrotaan, että Filippos meni Samarian kaupunkiin ja julisti siellä kansalle Jumalan Kuningaskunnasta sekä Messiaasta, Jeshuasta. Nämä ihmiset kuuntelivat Filipposta ja uskoivat hänen julistukseensa. He näkivät tunnusteot, jotka hän teki – monista, joissa oli saastaisia henkiä, ne lähtivät ulos huutaen kovalla äänellä, ja moni halvaantunut ja rampa parani – he uskoivat ja heidät kastettiin, sekä miehet että naiset.

Kerrotaan, että myös tämä noituutta harjoittava Simon uskoi Filippoksen julistuksen ja hänetkin kastettiin. Kuitenkaan nämä uskovat eivät vielä olleet vastaanottaneet Pyhyyden Henkeä, vaan kerrotaan, että vasta vähän myöhemmin apostolit Pietari ja Johannes rukoilivat heidän puolestaan ja laittoivat kätensä heidän päälleen, ja tuolloin he saivat vastaanottaa Pyhyyden Hengen.

Kun Simon näki tämän, miten Pyhyyden Henki annettiin niille, jonka päälle Pietari ja Johannes laskivat kätensä, niin Simon toi apostoleille rahaa sanoen ”antakaa minullekin tuollainen valta, että kenen päälle panen käteni, hän saa Pyhyyden Hengen.”

Tuohon pyyntöön apostoli Pietari vastasi Simonille, että ”Menkööt rahasi sinun kanssasi kadotukseen, koska luulet, että Jumalan lahja on rahalla saatavissa! Sinulla ei ole osaa eikä arpaa tähän asiaan, sillä sinun sydämesi ei ole vilpitön Jumalan edessä. Käänny siis pahuudestasi ja rukoile Herraa. Ehkä sinun sydämesi ajatus annetaan sinulle anteeksi. Minä näen, että sinä olet täynnä katkeruuden sappea ja kiinni vääryyden siteissä.” Tähän Simon vastasi: ”Rukoilkaa puolestani Herraa, ettei minulle tapahtuisi mitään siitä, mitä sanoitte.” (kts. Teot 8:4–25)

---

Valvokaamme!

Tämä lukemani kertomus herätti monia ajatuksia tänäkin päivänä, mm. pohtimaan, mikä on oikeasti sydämemme asenne tänään Elävän Jumalan edessä. Aikamme täällä käy kohti aikakausien täyttymyksen loppuhuipennusta, sillä monet maailmassa tapahtuvat asiat siitä meille jo osoittavat enenevässä määrin ja näistä Ihmisen Pojan tulemusta edeltävistä merkeistä Jeshua itse on meille kertonut Sanassaan. Olemmeko me valmiit kohtaamaan Hänet? Odotammeko Ylkäämme hereillä vai nukummeko? Mikä on sydämemme tila, onko se vilpitön Elävän Jumalan edessä?  

Löytäneekö Jeshua uskoa ja uskollisuutta saapuessaan takaisin maan päälle kuninkaiden Kuninkaana ja herrojen Herrana?

”Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, että teidät katsottaisiin arvollisiksi pakenemaan tätä kaikkea, mikä on tuleva, ja seisomaan Ihmisen Pojan edessä”

”Mutta ottakaa vaari itsestänne, ettei sydämiänne raskauta päihtymys ja juoppous ja elatuksen murheet, niin että se päivä yllättää teidät äkkiarvaamatta. Sillä niin kuin paula, se saavuttaa kaikki, jotka koko maan päällä asuvat. Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, että teidät katsottaisiin arvollisiksi pakenemaan tätä kaikkea, mikä on tuleva, ja seisomaan Ihmisen Pojan edessä.” _{Lk 21:34–36 Toivo Koilo Suuri Ilosanoma}

On meidän sydämemme asenne oikea Jumalan edessä?

Pohdin tätä lukiessani, että tämän kertomuksen Simon harjoitti noituutta ja kuultuaan julistuksen Jumalan Kuningaskunnasta sekä Jeshuasta Pelastajana, hän uskoi kuulemansa ja meni myös upotuskasteelle muiden mukana.

Mutta ilmeisestikään kertomuksen mukaan hän ei ollutkaan valmis luopumaan kaikesta vallanhalustaan, vaan saamme lukea siitä, miten hän halusi itselleen rahalla ostaa samat valtaoikeudet mitä tulee Elävältä Jumalalta. ”Antakaa minullekin se valta, että kenen päälle minä käteni panen, se saa Pyhän Hengen”

Kertomuksessa käy ilmi, että hänen sydämensä oli vielä kiinni pahuudessa ja katkeruudessa, vaikka hän olikin ”tullut uskoon” ja käynyt kasteella. Pietari sanoi hänelle: ”Menkööt rahasi sinun kanssasi kadotukseen, koska luulet Jumalan lahjan olevan rahalla saatavissa. Ei sinulla ole osaa eikä arpaa tähän sanaan, sillä sinun sydämesi ei ole oikea Jumalan edessä. Tee siis parannus ja käänny tästä pahuudestasi ja rukoile Herraa – jos ehkä vielä sinun sydämesi ajatus sinulle anteeksi annetaan. Sillä minä näen sinun olevan täynnä katkeruuden sappea ja kiinni vääryyden siteissä.”

Tuntuu aika surulliselta, että oma itsekkyys voi olla niin voimakasta, suuruuden ja itsensä ihailun tavoittelu, että on jopa valmis maksamaan saadakseen haluamansa, vaikka on juuri tunnustautunut Jeshuan seuraajaksi… Mitä ajatuksia tämä kertomus sinussa herättää?

Onko Jumalan Sana kylvetty tien oheen, kalliolle, ohdakkeisiin vai hyvään maaperään?

Kun joku kuulee Hyvän Sanoman Jeshuasta, meidän Vapahtajastamme ja Kuningaskunnasta, mutta ei ymmärrä sitä, niin tulee paholainen temmaten pois sen Sanan, mikä hänen sydämeensä kylvettiin. Toinen taas kuulee Sanan ottaen ilolla sen vastaan, mutta hänellä ei olekaan juurta itsessään, vaan hän kestää ainoastaan jonkun aikaa, ja heti ahdistuksen tai vainon tullessa hän lankeaa pois uskostaan. Jollakin taas voi tämän maailman huoli ja rikkauden viettelys tukahduttaa sen Hyvän Sanoman, jonka hän on kuullut ja tämä kylvö jää hedelmättömäksi, mutta sellainen, joka ymmärtää kuulemansa Ilosanoman, joka hänelle on kylvetty (hyvään maaperään), tällainen myös tuottaa hedelmän. (ks. Mt 13)

Jeshuan seuraamisella on hintansa!

En ole juurikaan kuullut opetettavan kovinkaan yksityiskohtaisesti siitä, mitä käytännössä tarkoittaa ”uskoontulo” kaikkine seurauksineen ja hintoineen, mitä meidän on siitä maksettava, sekä mitä tarkoittaa Elävän Jumalan Liitto-yhteyteen tuleminen Jeshuan sovitusveren kautta, tai mikä on upotuskasteen todellinen syvä merkitys.

Itselle on tullut sellainen olo, että asiat on ikään kuin tehty ”mukavaksi ja helpoksi” ja jotenkin saatu armo näyttämään jopa halvalta, kun syntiä ei enää julistetakaan synniksi, sillä synnin harjoittamisen seuraus on kuolema.

Jeshuan seuraajina meidän pitää kuolla itsellemme ja niille maallisille haluille, himoille ja pahoille teoille, joita ennen harjoitimme. Älköön synti hallitko enää meitä, pitäkäämme itseämme synnille kuolleina. Emme ole enää itsemme omia, vaan kalliilla hinnalla ostettuja maailmasta palvelemaan Elävää Jumalaa, ja Jumalan Pyhyyden Henki on saanut synnyttää meidät uudelleen ylhäältä, olemme Jumalan perheväkeä.

Olemmeko valmiita maksamaan sen hinnan?

Oletko, olenko, valmis maksamaan sen hinnan, mitä Jeshuan (Jeesuksen) seuraaminen tulee maksamaan? Se nimittäin tulee maksamaan koko sinun nykyisen elämäsi! Jeshuan sanoin ”Jos joku tahtoo kulkea Minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon Minua. Sillä joka haluaa pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä Minun tähteni, pelastaa sen.” _{Lk 9:23–24}

Jeshuan seuraamisella on siis hintansa! Se tulee olemaan kärsimyksen tie, itselle kuolemisen tie, samaa pilkkaa kärsien kuin Mestarimme, Lunastajamme sai osakseen… tällä tiellä monet luopuvat, jos ei ole perustus Kalliolle laskettu.

On kirjoitettu, että yksikään, joka ei luovu kaikesta, mitä hänellä on, sellainen ei voi olla Jeshuan opetuslapsi. Ja myös, jos joku rakastaa isäänsä tai äitiään enemmän kuin Jeshuaa, sellainen ei ole Hänelle, Jeshualle, sopiva. Jeshuan on oltava aina ensimmäinen!! Joka ei ota ristiään ja seuraa Häntä, ei ole Hänelle sopiva.

Meitä annetaan vaivaan, meitä tapetaan, ja joudumme kaikkien kansojen vihaamiksi Jeshuan Nimen tähden. On kirjoitettu, että autuaita olette te, kun teitä Ihmisen Pojan tähden vihataan ja herjataan, kun ihmiset erottavat teidät keskuudestaan ja inhoavat teidän nimeännekin, iloitkaa silloin, hyppikää riemusta, sillä palkka, jonka te taivaassa saatte, on suuri.

Meitä siis kehotetaan iloitsemaan sitä enemmän, mitä enemmän me pääsemme osallisiksi Messiaan kärsimyksistä, jotta saisimme iloita ja riemuita myös silloin, kun Hänen kirkkautensa ilmestyy.
(kts. Mt 10:37–38, Lk 6:46-49, Lk 14:33, Mt 24:9, Lk 6:22–23, 1Pt 4:12–17)

”Jos maailma vihaa teitä, muistakaa, että ennen teitä se on vihannut minua. Jos te kuuluisitte tähän maailmaan, se rakastaisi teitä, omiaan. Mutta te ette kuulu maailmaan, koska minä olen teidät siitä omikseni valinnut, ja siksi maailma vihaa teitä.” Jh 15:18–19

Tällaisia ajatuksia minulle heräsi tätä Apostolien tekojen kahdeksatta lukua lukiessani… Siunattuja Sanan tutkimisen hetkiä sinullekin tähän päivään!